torstai 6. toukokuuta 2010

Kirppunen on maailmassa :)

Nonni. Nyt se on sitten masun tällä puolen. Ja ihana tietenkin :)
Synnytys alkoi vesien menolla 04 aikaan 2.5. aamulla. Supistukset alkoivat aika pian sen jälkeen. isovanhemmat tulivat melko nopeasti neiti J:n seuraksi ja me lähdimme synnärille. Autossa supparit tulivat noin 6 min välein, olivat ihan siedettäviä. Kun sitten synnytyssaliin pääsimme, koko homma loppui. Hitto. Minut siirrettiin osastolle odottelemaan ja 24 h kuluessa vesien menosta luvattiin alkaa käynnistää, ellei itsestään lähde käyntiin. Olin ihan varma, että taas meni pitkäksi puurtamiseksi tämä synnyttäminen. Isäntä lähti käymään kotona ja siinä vaiheessa suppareita tuli noin 45 min välein... Yhtäkkiä iltapäivällä alkoivat supparit kovastikin kipeytyä ja tihetä. Pyysin lämpötyynyä avuksi. Siitä nyt ei ollut juuri mitään apua. Isäntä sitten kyseli tilannetta ja samalla tuli juuri kivulias suppari ja hän lähti tulemaan kiireellä paikalle. Siinä kivuissa hikoillessani tultiin kyselemään, otanko päiväkahvia. Sain sanottua, ettei nyt juuri kahvit maistu ja että homma on lähtenyt nyt kunnolla käyntiin. Ei kuitenkaan kätilö ehkä ihan hoksannut, miten nopeasti koko homma sitten lähtikään liikkeelle. Juuri kun isäntä saapui paikalle, ehdin sanoa, että nyt pitää mennä. Hän sanoi hoitajalle, että nyt pitää mennä :D Yritti kysellä, pystynkö kävellä, mutta loppujen lopuksi minut juoksutettiin saliin pöydällä makoillen. Siinä vaiheessa olin jo tosi kipeä ja sain vain sanottua, että mä haluan epiduraalin enkä synnytä enää koskaan. Saliin päästyä siellä odotti arsenaali ihmisiä. Joku tunki neulaa käteen (enkä tätä heti tajunnut vaan vedin käteni tietty pois ja kanyylin laitto meni pieleen = verta ja mustelmaa), yksi mittasi verenpainetta, joku otti verinäytettä ja mä vedin ilokaasua niin, että meinasi vintti pimetä. Isäntä käskettiin nurkkaan pois tieltä ja oli täysi sirkus päällä. Jännä, miten tuli sellainen tunne, että on itse ihan muissa maailmoissa ja itselle vaan tapahtuu asioita. En tajunnut anestesialääkärin käynnistä juuri mitään. Sitten kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa, palasin samaan maailmaan muiden kanssa.

Sitten kun alkoi ponnistusvaihe, oli minulla juuri täydellinen kivunlievitys päällä. Sain kohdunkaulalle vielä punduaalin (joku tuollainen) ja taisivat puuduttaa välilihaakin. Pystyin keskustella ponnistusten välillä ja tsempata sen pienen hetken seuraavaan ponnistukseen. Hyvältähän se homma ei koskaan tunnu, mutta varmaan ehkä ihanteellisin turrutustila tuohon hommaan kuitenkin päällä. Kätilö oli taitava. Yhtään repeämää en saanut. Tätä pelkäsin etukäteen, kun lähipiirissä on kahdelle tullut kovinkin pahat repeämät ja niiden parantuminen ollut hidasta ja elo sinäaikana kivualiasta. Yksi pieni nirhauma ja kunnon mustelma kankkuun.

Homman jälkeen vielä synnytyssalissa ollessa, sain kamalan pahoinvointikohtauksen ja oksensin. Johtui kuulemma kaikesta kovasta työstä ja lääkkeistä yhteensä. Oli ihan sellainen olo, kuin ikävimmässä vellotuskrapulassa. Se meni onneksi suht nopeasti ohi. Jalat olivat ihan turrat seuraavaan päivään. Minut piti taluttaa vessaankin kun en olisi jaksanut itseäni kannatella. Epiduraali sai synnytyksen aikana minut tärisemään ihan hulluna ja tästä seurasi tietenkin surkastuneisiin lihaksiini kunnon urhelisuorituksen jälkeisen maitohappotilan. Mutta nyt ollaan kotona ja fiilis hyvä. Vatsa ja selkä ovat kipeitä, mutta ei kai sitä ihan ilman mitään oireita voinutkaan kuvitella selviävänsä. Neiti J:n kanss apiti kotiin tultuani tehdä vaikka ja mitä. Laulaa kaikki yhteiset laulut, piirtää, leikkiä ja illalla kiukutella kunnon itkupotkuraivareiden kanssa ikävä pois. Oli ihanaa, kun äitini oli täällä pari päivää pyörittämässä kotia.
Onneksi J on suhtautunut hienosti vauvaan. Kirppunen on "MINUN vauva". Vielä ei ainakaan ole mustasukkainen ja on saanut osallistua hoitoihin ja pitää sylissä. Tässä sitä nyt sitten opetellaan uudenlaista arkea kasvaneen perheen kanssa :)

Tässä samalla meille asennetaan VIHDOIN uusia ikkunoita suihkuun ja saunaan. Ikkuna-aukko oli sellainen, että ne piti tilata erikseen tehtaalta. Niitä odoteltiin 8 viikkoa ja tietenkin tuli vähän väärän kokoiset. Lopputulos oli se, että päätimme suurennuttaa aukkoja sopiviksi ja sitä tuolla on nyt tehty. Toinen vaihtoehto olisi ollut t6ilata uudet ikkunat ja odottaa toiset 6-8 viikkoa. Tämä olisi viivästyttänyt saunan tekemistä tuon verran. K-Rauta tuli hyvin vastaan (heidän mokansa) ja alensivat hintaa sen verran, kuin tulee lisätyöt meille maksamaan. Tilasimme ikkunat siten, että ilmoitimme aukon koon, johon ikkuna tulee eristeineen ja he olivat vahingossa tilanneet ikkunan olemaan aukon reunojen kokoinen.

Vatvoimme TOSI pitkään saunan ulkoasun kanssa. Halusimme jotain vähän omannäköistämme, ettei ihan sitä perus suomimallisaunaa (ledit kattoon/selkänojan taakse, ohuet laudepuut jne). Loppujen lopuksi sovimme, että isäntä kovempana saunojana saa päättää saunan ja minä sitten pukuhuoneen. Ensiajatus oli tehdä tuppeensahatusta, mutta se meni monkään. Sitten magniliasta. Tilasimmekin ko puut, mutta väärää kokoa ja pituutta oli vain tarjolla ja olisi mennyt "saunasuunnitelmat" uusiksi. Se sitten peruttiin. Tuossa ennen synnytystä blogeja selatessani törmäsin IHANAAN saunaan. Mutta ei mennyt isännälle läpi enää taas uusi suunnitelma :D

4 kommenttia:

  1. Voi pientä! Ihana :)

    Ja onnittelut vielä tätäkin kautta teille kaikille.

    t.Annukka

    VastaaPoista
  2. Onnea kovasti uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista