Syksyn väriä

Meinasin alkaa haravoida lehtiä pihasta. Siinä harava kädessä seisoessani mietin, että miksi. Miksi lehdet eivät saisi olla maassa? Minusta on nätimpää näin.

Tuo muki on minun ihan ehdoton kahvimukisuosikki! Se on Cath Kidstonin iso muki. Niitä oli kaksi, mutta toisen rikoin. Tässäkin on lohkeama, mutta ei anneta sen häiritä.
Tässä myös minusta tuore syksyinen kuva viime lauantailta.

Kauppaterapiaa?

Isäntä oli perjantain kokonaan pois, yötä myöten ja minä ajattelin lähteä viettämään tyttöjen päivää lasten kanssa kauppakeskukseen. Laitettiin tukat siististi ja siistimmät vaatteet päälle (kuin perus ulkoilukamat) ja lähdettiin. Ensimmäinen riita tuli ensimmäisessä kaupassa :) Menimme Accessorizeen ja siellä oli viimeiset tavarat hyllyllä. Menevät kurjat sulkemaan kaikki Suomen Accessorizet :( Sieltä on mamma saanut monet kivat korut, asusteet sun muut ja eräätkin tyttöjen kaverisynttärilahjat jne. No, Neiti 6 v osti omilla rahoillaan ison kasan sormuksia. Sellaisen setin. Neiti 4 v olisi halunnut kultaiset korkkarit. Kun mamma oli niin julma, ettei lähtenyt näitä korkkareita ostaman (joo, ainahan puoleen hintaan olevat juhlakengät voisivat olla jopa ok ostos, mutta en nyt kuitenkaan lämmennyt niille). Ehdotin muutaman korun vaihtoehtoina. "Mulle ei käy". Olkoot ilman jos ei kelpaa. Kummasti yksi mamman ehdottomana sormussetti kelpasikin. Sitten menimme etsimään mammalle jotain kivaa. Sovitustila oli onneksi muutoin tyhjä, kun menimme. 1 v konttailee verhojen alta (osaa toki kävellä, mutta tässä oli se hauska juttu just silloin) ja 4 v leikkii piilosta, 6 v on makutuomarina. 4 veellä meiinaa mennä hiukan villiksi ja pitää tiukemmin jo käskeä rauhottumaan. Kassalla ollessani 1v istuu jonkin sukkakorin alla ja suuttuu tietty, kun pitää pois tulla.

Laitoin Neiti 1 veelle omastani tiplun jädeä kuppiin ja niin sitä vedetään kuin vanha konkari konsanaan.

Vien jengin jätskille ja kertaan ennakkoon "mihinkään ette koske" kun ollaan menossa Emotioniin seuraavaksi. Siellä tietty on kaikkea ihanaa ja tungos. Ei löydy kulmienvärjäysväriä, mutta kaikkea muuta. Sitten alkaa mamma olla ihan valmis kotiin. Flunssa pukkaa ja kaikki ovat väsyneitä. Oliko rentouttavaa? Ainakin sain uudet pöksyt ja pari paitaa, jotka pääsivät heti eilen käyttöön koiranäyttelyreissulle. :)

Mun uudet jutut.

Oikeasti meidät lapset osaavat käyttäytyä aika kivasti ja liikutaan paljon kaikkialla. Hiukka oli väsymystä itse kullakin ilmassa.

Olin eilen taas kuvattavana. Kuvia näytille, kun kuvaaja ehtii ne läpi käydä. Muutama ihan kivan oloinen kuva luvassa! Tykkään ihan hirmuisesti syksyn väreistä. Harmi vain kun eilen ei ollut sellaista ihanaa auringon paistetta.

Kuva minusta ja staffistamme viime syksyltä. Näkyy, että ei ollut synnytyksestä kauaa :D

Kukkia ja tuohtumusta

Lidl mainosti edullisesti sipulikasveja tässä vähän aikaa sitten. Kävin ostamassa pinon ja toivotaan, että kevään koittaessa meillä on paljon nättejä kukkia. Viime syksynä myyrä söi lähes kaikki tulppaanien ja krookuksien sipulit, joita ostin ja yhteen isoon penkkiin laitoin. Toisesta penkistä koitin saada hyasintteja ksavmaan, mutta tuloksen aoli vain yksi kitukasvuinen verso. Ihanimpia ovat kirjopikarililjat, joita pihassa jo olikin pari ja pitkin nurmea kukkivat valkoiset ja violetit krookukset.

Rauhalassa toivottavasti kukkii ensi keväänäkin.

Istutin keväällä siemenestä oopiumunikkoja. Kaksi versoa revin ensin rikkaruohoina pois ja loppujen lopuksi yksi varsi nousi ja teki kukkia. Ihania kukkia tekikin! Tosin ongelmaksi koitui kukinnan aikaan kovat vesisateet, jotka piiskasivat kukat heti rikki. Toivottavasti viihtyi paikassaan ja nousee ensi kesäksi uudestaan.

 Isäntä teki minulle ison viljelyslaatikon, jossa kokeilin ensimmäistä kertaa kasvatella omaa pientä hyötypuutarhaani. Parhaiten toimivat ihan kaupan salaateista multiin isketyt salaatit. Hyvää salaattia saatiin paljon. Pernoistakin tuli yllättävän hyviä ja jopa ihan kohtuullisen kokoisiakin. Muutamat ruuat saatiinlasten kanssa omista perunoista tehtyä.

Porkkanat sen sijaan... Opin ainakin sen, että perunat ovat liian tuuheita laatikkoon ja ensi vuonna kokeilen kasseissa kasvattaa. Porkkanat kärsivät siis hiukan "ahtaanpaikan kammosta" ja olivat aika paljon siellä, minne ei päivä paista. Aika liikkiksiä kuitenkin :)

Ja sitten sitä tuohtumusta...
Ohjeistin Neiti 6 veen eskarissa kertomaan aikuisille, että hänen päästään löydettiin kaksi elävää täitä. Siellä oli siis aiemmin jo ollut jollain (neiti kertonu kotona) ja olimme käyttäneet sitä estospraytä. Yksi tädeistä soittaa minulle tarkistaakseen asian. Ihan hyvä asia, ei siinä. Meiinasin kuitenkin tuohtua seuraavista: "XXX ihan AVOIMESTI kertoi meille aikuisille, että oli löytynyt täitä..". No TODELLAKIN! Tyttö toimi niinkuin oli pyydetty. Ja jos niistä ei ääneen puhu, kuinka kukaan voi kyetä ennaltaehkäisemään ja alkaa heti vastatoimiin, ettei täit pääse ongelmaksi! Minusta ainoa oikea tapa toimia. Jos joku vielä tätä päivänä ajattelee, että täit tulevat vain likaisiin lapsiin tai vaikka jotenkin alemman sosiaaliluokan lasten hiuksiin, niin pysykööt omassa kuplassaan. "Meillä on ohjeistus, että takaisin saa tulla vasta, kun on pesty täishampoolla". Ai on vai? Mistä se löytyy ja miten voin tietää, jos koko paikassa on meillä historiaa vasta 2 kk? Ja jos kuitenkin on muutoin hoidettu ohjeiden mukaisesti ja hiukset kiinni, niin ei se ymmärtääkseni ole syy olla pois esikoulusta. "Meille pitää aina ilmoittaa, jos täitä löytyy." Juurihan me nimenomaan ilmoitimme niin pian kuin mahdollista. Pyysin myös heitä keskustelemaan lasten kanssa, että kuinka pitkään niitä on jo ollut ryhmässä, jos lapset ovat asiasta puhuneet jo yli viikon keskenään ja meilläkin neiti siis koitettu ennaltaehkäistä asianmukaisesti. Ehkä hiukan ylireagoin ja ihan hyvässä hengessä kuitenkin keskstelu käytiin. Jospa tämä avautuminen saisi edes yhden äidin lukemaan tämän ja seuraavalla kerralla itsekin ilmoittamaan asiasta heti mihin tahansa päiväkoti/eskari/kouluryhmään. Tänään on edessä ihan hullu pyykkäysprojekti (pyyhkeet, lakanat, sohvatyynyt, sänkypehmolelut) jonkin verran on jo tehtykin. Staffi-muorikin oksensi eilen eteisen matolle, niin maton pesu odottaa ensin. 

Ja oikeasti, meidän tytön eskarin tädit ovat ihania lasten kanssa ja mikä tärkeintä, Neiti 6 v viihtyy ja on aina innoissaan oppimistaan asioista.

Voihan täi!

Neiti 6 v on pariin kertaan sanonut tässä syyskuun aikana, että eskariryhmässä jollain on täitä. Meillä oli pari vuotta sitten ihan hullu täikierre. Siinä on järkyttävä duuni pestä KAIKKI ja suojata KAIKKI mihin päät ovat voineet osua. Pestiin omat päämme monta kertaa täishampoilla ja kammattiin kuin apinaperhe toistemme päitä. Ärsyttävintä koko hommassa oli saada tartunta KAKSI kertaa UUDESTAAN! Ja ihan sillä, että joku ei päiviksessä hoitanut pesua kunnolla. Lapset olivat pois päiviksestä 3-4 päivää peräkkäin ja kun taas takaisin menivät, niin toisena päivänä taas uudestaan. Aika paljon ylimääräistä työtä omien pitkien työpäivien ja muiden juttujen lisäksi hoitaa tuo hullu siivousprojekti siihen päälle. Ostin täinestosprayta tuolloin ja päätin, että taistelu alkaa HETI, jos kuulenkin noista. Olen nyt muutamina päivinä tyttöjen päät suihkutellut aamuisin. Neiti 6 v alkoi hirmuisesti puhua, että kutittaa. Tänään sitten syynäsin neitokaisen melkoisen paksut hiukset karva kerrallaan läpi. Kaksi elävää täitä ja muutava muna löytyi. AAARGGH! Onneksi kahden nuoremman päästä ei löytynyt mitään, eli toivo nopeammasta ja helpommasta taistelusta elää. Estospraytä kehiin ja tehokasta kampausta. Minä päätin voittaa jo heti ensimmäisen erän aikana tämän taistelun. Onneksi olemme säästyneet kihomadoilta vielä... Kaikki tutut eivät.

Aamulla lähdin koirien ja Neiti 1 veen kanssa nauttimaan raikkaasta aamusäästä ja auringosta lenkille. Pitää koittaa imeä tätä aurinkoenergiaa itseensä, että jaksaa pimeän syksyn. Minä olen niin valon lapsi.

Ihana aamuinen lenkkimaisema.

Taas maanantai

Syyskuu on meillä aina ihan hullua hulinaa. Viisien perhepiirin synttäreiden lisäksi isäntä oli pienellä vaelluksella, minä kävin muutamat koiranäyttelyt, lasten kanssa minireissussa, ajelin koirien kosioretkien vuoksi neljässä päivässä 1150 km, hepan hoito siinä sivussa. Mikäs siinä, ei käy ainakaan aika pitkäksi :D

Nyt kun on päästy nauttimaan ihanista syyssäistä, niin pihaahan sitä on pitänyt talvikuntoon laitella. Melko hyvällä mallilla jo ollaan. Enkä ole jaksanut hirmuisesti stressata lehtien suhteen. Minusta ne ovat kauniita ja ilmeisesti sopivissa määrin talven aikana mädätessään tuovat lannoitusta nurmelle. Ehkä. :)

Luonnon oma syysasetelma.

Nämä krysanteemit (mitä ne ilmeisimmin ovat), ovat aivan itse päättäneet jonkin mukana pihaamme ja sopivaan kukkapenkkiinkin vielä tulla. Olen siirrellyt niitä enemmän toisiaan lähemmäs. Ihanat kukat!

Minun ihana kivikko-kuunliljanurkkaukseni.

Tammi, josta tykkään. Puun kohtaloksi saattaa meidän laajennusvisiomme tosin koitua :(

Lapsityövoimaa. Neidit 4 v ja 6 v nurmenleikkuussa.

Rauhalassa ollut hiljaiseloa

Välillä mietin, että poistanko ja suljenko, kun en ehdi kirjoitella. Mutta en nyt kuitenkaan. Edellisestä päivityksestä on tapahtunut isoja(kin) asioita. Isoin on uusi perheen pienin. Neiti nro 3, nyt 1 v 2 kk. Kävelee ja touhuaa. Seuraa isosiskoja kaikessa. Onneksi pahimmasta "tungen kaiken suuhun" vaiheesta on päästy ohi. Koirien kanssa tykkää touhuilla. Staffin kanssa yritetään syödä samaa ruokaa ja silmän välttäessä koitetaan kielipusuja vaihdella...

Neidit 1 v ja 4 v meikkaavat juuri kampauspään korvia.

 Talojutut ovat varmaan se suurin syy, miksi ajattelin kirjoittaa. Olemme arponeet, vääntäneet ja kääntäneet sitä, mitä koko Rauhalan Tilalle tapahtuu. Ajatushan alunperin oli laajentaa taloa. MUTTA rakennuskielto alueen kehityksen ja siihen liittyvien valituskierteiden vuoksi on pitänyt jäissä haaveitamme. Kahdesti olemme päättäneet laittaa koko homman myyntiin. Toisella kertaa, kun kiinteistövälittäjä poistui otettuaan myyntikuvat, soitimme perään, että ei vaiskaan. :D

Nyt tilanne on se, että rakennuskielto on VIHDOIN purettu! Odotimme tätä hiukan yli 5 vuotta! Olemme antaneet tälle aikaa ensi kesään saakka. Jos ei sitten ole homma tavalla tai toisella vauhdissa, muutetaan muualle. Lisätilaa kuitenkin tarvitaan. Tai pärjätäänhän me näinkin. Ainahan sitä pärjää, kun keinoja keksii. Meillä on viittä vaille valmiit piirrustukset 90 m2 + kellari (noin puolet autotallia ja toinen puoli mm. iso varasto/ulkovaate/harrastusvälinesäilytyshoitotila ja pieni kuntosali/takkahuone. 4 makuuhuonetta ja kylpyhuone & kodinhoitohuone olisivat ne asuinkerroksen lisät. Pankinkanssa keskusteltu - vihreä valo. Kuvia laitan jossain välissä.

Meillä on myös uusi harrastus tyttöjen kanssa. Meillä on tämmöinen ihana hoitoponi, jolla vuoroin ratsastetaan (tytöt siis) ja vuoroin kärrytellään. Ai vitsi, miten ihanaa on ollut jolkotella maalaisteitä! Välillä minulla on Neiti 1 v repussa ja Parson juoksuvyössä. Poni on ruuna ja ihan superihana luonteeltaan! Tosin käsitettä "ruuna" emme ole vielä tyttöjen kanssa käsitelleet. Heille poni on poika. Siinäkin oli sulattelemista, koska tytöt vaan ovat parempia.

Neidit 4 v ja 6 v ohjaksissa.

Aiemmin kirjoittelin käsitöistäni. Niitä en ole ehtinyt tehdä juurikaan viime aikoina :( Tai koitan koko ajan virkata tytöille yläkertaan juhannusruusumattoja. Toinen on valmis ja toinen puolessa välissä. Aikaa tähän on mennyt varman viime keväästä... Ihan jouten ei ole kuitenkaan oltu. Pihan pohjatyöt ja toisen puolen nurtsi tehtiin viime kesänä ja tänä vuonna pääsin istuttamaan kukkia! Joku nurkka näyttääkin jo ihan kivalta (kun ei käännä katsetta yhtään sivulle) ja tietty omat visiot ovat ihan sikahyviä! JOS me nyt saadaan tämä kaikki tehtyä, niin tulee kyllä aika hieno! Ehkä sitten vuonna 2025 istutaan isännän kanssa terassilla nauttimassa valmiista talosta ja pihasta kaikkine kasvihuoneineen, pihatupineen jne.

Minun ihanat clematis Dr. Ruppelini ensimmäiset kukat.

Pihan alkuperäisiä ukonkelloja, pöpeliköstä pelastettuja.

Myöskin talon alkuperäisiä violetteja ukonkelloja.

Hyvää ruokaa tehdään arkea piristääksemme. Perjantain herkkua oli kreikkalaistyyppinen salaatti. Isäntä teki itse krutongit ja toi hvän valkkarin. Tykätään hirmuisesti Alcasen valkkareista. Oli ihanan rapsakan raikasta. Suolaisen ja öljyisen ruuan kanssa hapot etenkin kielellä ja huulilla tuntuivat voimakkaampina. Hiinä ja hiinä ettei jopa liikaakin. Mutta viini oli HYVÄÄ ja teki hyvää. Oli sen verran härdelli viikko taas takana, että mammalle ja daddylle oli ihan ansaittu herkku.

Radio

En kovin montaa toivetta joulupukille osannut sanoa. Yhden jo joskus aikaa sitten olin tainnut jossain ääneen sanoa, kun eräästä paketista ilmestyi radio. Ja retro sellainen. Juuri täydellinen :) Aiemmin on pitänyt laittaa radio kuulumaan joko tietokoneen tai telkkarinkautta ja jotenkin se ei minusta ole kivaa. Minusta radion pitää olla erikseen. Tuntuu, että tarvitsee liikaa tekniikkaa yhden simppelin asian vuoksi. Vaikka tiettyyn pisteeseen saakka tykkäänkin teknisten laitteiden tuomasta ilosta ja avusta, niin radio on sellainen, josta pidän simppelisti saatuna. Alakerrassa, jossa ompelupaikkani sijaitsee, on hieno hifijärjestelmä. Se on lähinnä sitä vuoksi, että saunassa voi kuunnell amusiikkia. Itse pidän saunastakin hiljaisena, mutta kun elää hifimiehen kanssa, niin saunaan on rakennettu kunnon äänentoistojärjestelmä. Mutta siis sitä voisi kuunnella ompelupaikastanikin, mutta taas liikaa tekniikkaa. Tämän pienen uuden ystäväni voin kantaa sinne, missä haluan radiota kuunnella. Se näyttää muulta kuin kunnon hifivehkeeltä. Siinä ei ole liikaa nappuloita. Se on symppis. Meitsin radio :)