perjantai 28. toukokuuta 2010

Oviprojekti

Tämä on pukuhuoneen ovi, joka on talon alkuperäinen. Tarkoitus on saada siitä puuvahalla valkoinen, sellainen hitusen läpikuultava.
Aloitin hommaa kuulailmapuhaltimella ja lastalla. En vain ole kyennyt olemaan kellarissa niin kauaa, että olisin tuon pidemmälle ehtinyt. Kuvassa on jo maalinpoistoaineet levitettynä.
Näillä aineilla lähdettiin matkaan. Tuon sinipurkkinen ei ole niin tehokasta kuin vihreä.
Valmista ei tullut vielä. Piti alkaa lasten kanssa muihin puuhiin ja sitten on tullut sateet. Ihan pirun tiukassa on myös punaruskean alla oleva harmaa maali.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Käsitöitä, pitkästä aikaa

Innostuin noista tilkkumeiningeistä ja tein tämmöisen:

Peitto menee lahjaksi eräälle tulevalle pikkuiselle.
Näin jossain naisten lehdessä mainoksen tilkkutyökirjasarjasta ja tilasin sen. Tänään tuli postin lappunen, mutta en ehtinyt lähteä noutamaan. Huomenna haen ja sitten on taas paljon ideoita ja polte päästä tekemään, mutta ei aikaa. Nämä tämmöiset tilkkutyöt ovat niitä helpompia ja yksinkertaisimpia, mutta myös helpompia kun ei ole paljoa aikaa ja haluaa saada kivaa tehtyä :) Isännän täti Englannissa tekee käsin uskomattoman hienoja tilkkutöitä. Koitan saada elokuulla kuvia niistä kun menemme kyläilemään. Palat ovat monimuotoisia ja niistä koostuu isompia kuvioita. Kaikki tikataan käsin. Tilkkutöiden näin tekeminen on heille sosiaalinen tapahtuma. He pitävät "tilkkukerhoaan" kerta viikkoon aina jonkun luona vuorollaan. Tikkaavat käsin, nauttivat teetä ja höpöttelevät.

Päiväkaffia nautittiin isännän kanssa kun lapset nukkuivat. Nyt kokeilussa oli Summer Blend (Fresh Coffee Roastery). Pakettia avatessa tuli miellyttävä tuoreen kanvin tuoksu, jossa on hedelmäinen vivahde. Vaikka kahvi oli jauhettu suodatinkahviksi (hienompaa kuin pressolle tarkoitettu) tein sen pressolla ja koitin hauduttaa hiukkasta lyhyemmän ajan. Ekan huikan kun otti, niin tuli se sama palaneen paahteinen maku, kuin suurimmassa osassa viimeksi juotuja pienpaahtimoiden kahveista. Mikä ihme siinä on, että kaikki pitää polttaa? Olen juonut tosi paljon erilaisia hyviä tummia paahtoja ilman palaneen aromia, mutta nyt tulee kaikki hiiltyneet eteen. Tässähän se ammattitaito ero tulee esiin - ja tietty mitä paahtaja haluaa kahvista saada esiin. Tämän hiiltynyt aromi ei ollut pahimmasta päästä, kun hedelmäisyys toi hyviä keskivahvoja aromeita pinnalle. Tosin jos pelkkää hedelmäisyyttä itsessään maisteli, niin meni ehkä jo hiukan kitkerän hapokkaan hedelmäisyyden puolelle. Mutta kun oli maitoa mukana niin iso mukillinen karpalo-kinuski Ainon kanssa meni oikein hyvin alas. Ei siis ollut pahimmasta päästä, mutta en usko, että tulee toiste ostettua. Hinta-laatusuhde ei ole ihan paras mahdollinen. Maksan mieluummin pari euroa pikkupussista lisää ja saa oikeasti herkkukahvia. Jos haluat ihan marketista maistella erilaisia juttuja, niin voi tuon kyllä ostaa ja kokeilla. Hedelmäkakun (jossa kermaa) kanssa voisi toimia.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Ihanat kesäpäivät

Ei pelkästään se, että ulkona on ihana sää, vaan ihanaa on kun isäntä on ollut kotona ja on edelleen vielä tämän viikon isyyslomalla. Ja sekin on huippua, että pystyy liikkua ja tehdä jo melkein mitä haluaa. Kunto on huonontunut kamalasti raskauden aikana... Ollaan tehty pitkiä kävelyitä koirien kanssa. Vitsi, että olen kaivannut pitkiä lenkkejä!

Olen myös kuoputtanut kukkapenkkejä. Pihahan meillä on siis kokonaan lähes aukikaivettu ja myllitty. Edellinen tilan omistaja oli rakentanut kukkapenkkejä, joihin oli laitettu selvästi vanhaa multaa, kun rikkaruohojen määrä on ollut ihan älytön. Tein niin, että kaivoin auki, asetin suodatinkankaat ja haettiin uutta multaa ja perustin penkit uudelleen. Niiden kukkavalikoima on aika sekalaista, kun olen kerännyt pihasta ja pelastellut erinäisiä kukkaisa. Tilan alkuperäinen emäntä ehti liki 50 v rakentaa kuulemma yhtä kauneinta pihaa, mitä moni on nähnyt. Edellinen emäntä repi kaiken pois ja istutti syreeniä, tulppaania ja narsissia kaiken kauniin tilalle... On tuhottu hyötypuutarha, ruusutarha, vallinpäällä ollut syd'men muotoinen kukkapenkki, jasmiinit jne. Naapurit olivat olleet ihan kauhuissaan kun täällä oli viikate viuhunut. Eipä ainakaan alkuperäinen rouva ihan heittele volttia haudassaan jos näkisi pihan nyt, kun kaikki oli ehditty tuhota.

Nämä kauniit esikot (?) nousivat vanhan kukkapenkin kohdalta myllerryksen alta :) Sain ne siirrettyä kukkapenkkiin ja sitten joskus ehkä jonnekin muualle. Kaksi tuollaista kasaa oli lähekkäin tunkeutuneet ravan läpi.

Meillä on tänään ollut aika riekkuilta. Neiti J päätti taas, ettei sen tarvitse nukkua illalla normaaliin pikkulasten nukkumaanmenoaikaan. Neiti J:llä ihana suihkunjälkeinen touhutukka. Vauva taas ensin itkutti ja oli tyytyväinen ainoastaan olalla roikkuen.

torstai 13. toukokuuta 2010

Rauhalan omatoimivalot

Niin noita "kummitusjuttuja" kun olen kertoillut niin taas muutama ilta sitten kun olimme jo nukkumaan menossa ja jotain isännän kanssa vielä teimme ja valoja sammuttelimme. Isäntä kysyi, olinko käynyt kellarin rapuissa kun taas liiketunnistinvalot toimivat oven takana ihan itsekseen. En ollut.

Aurinkoa ja kahvittelua

Kun ulkona on aurinkoista niin jotenkin sitä itsekin saa uutta virtaa. Etenkin kun takana on pitkä aika, ettei ole paljoa voinut ulkona olla. Ystäväni M kävi koiran kanssa kylässä ja lähdimme lenkille. Pitkää en uskaltanut vauvan ja tuplarattaiden kanssa kävellä, kun vatsa ja selkä eivät ole ihan kunnossa vielä. Olin kuin häkistä päästetty kun nautin niin vanhoista tutuista lenkkimaisemista ja raittiista ilmasta. Kuvassa kirppunen 10 vrk ja ystäväni M:n, tulevan kummin Uudesta-Seelannista tuoma kiivilintupaita.

Tänään vietimmekin lähes koko päivän ulkona. Siskoni perheineen kävi kylässä. He toivat tuliaisena Kap Verdeltä paikallista kahvia. Olivat muuten siellä häämatkalla juuri ja pääsivät vähän tuhkapilven vuoksi seikkailemaan - bussilla Euroopan halki 1,5 v vilkkaan tytön kanssa ja sisko raskaana... Ainakin ikimuistettava häämatka :D

Kahvi oli tummapaahtoinen ja kovin hienoksi jauhettua. Meinasin valmistaa sen pressopannulla, mutta kun se oli niin hienoa, olisi tulos ollut kitkerää kuravettä niin kaivoin kaapin perukoilta tavallisen kahvinkeittimen ja tein ihan perus suodatinmeisingeillä. Kun pussin aukaisi, tuli paahteisen palanut pähkinän tuoksu. Melkein jo siitä arvasi, miltä lopputulos tulee maistumaan. katettiin pöytä ulos ja otettiin kaverina mustikkapiirakkaa (ihan kaupan niin ei viitsinyt kuvalla alkaa brassailla :D) ja lakujädeä. Maku oli ihan mitä ajattelinkin, paahteisen palanut, mutta pähkinä ei päässyt kauhean hyvine sille enää kupissa. Ei kuitenkaan pahimmasta päästä mitä tässä on maisteltu. Ihan ok ja tulee kyllä juotua. Varmaan ihan parhaimmillaan jos käyttää osana taas tummaa Presidenttiä.

Kun lapset nukkuivat siskon perheen vierailun jälkeen päikkäreitä, aloin hulluna siivota pihaa. Meillä kun on ollut remonttien jäljiltä piha ihan kaaoksessa ja täynnä remonttijätettä. Keräsin pienen raivonpoikasen vallassa kovin tehokkaasti roskia. Raivonpoikanen nousi kun katselin pihaa. Mutta siinä oli kyllä tehoa ja tunnin riehumisen jälkeen on piha aika lailla kivemman näköinen. Kuntoon sitä ei tälle kesää laiteta, ehkä sitten ensi kesänä päästään niihin puuhiin. Kunhan saan kukkasia ruukkuihin ja yhteen kukkapenkkiin siirrettyä kukkasia niin muuttuu vähän ilme pihassa. Nyt terassia koristaa äitienpäivärunkoruusu.

On ollut kiva kun ihmiset ovat tuoneet kukkia vauvalle. Keittiössä on paljon kivempi tunnelma kun on ollut runsaasti kukkia. Maisteltiin pullo "möttöstä" vauvan kunniaksi kotiin tultuani.
Meinasi ärsyttää: 5min vaille 21.00 (Flas Forward) meidän telkkari otti ja pimpahti. Kuului poks ja se pimeni. Nyt just ei olisi ollut varaa ostaa uutta. Pakko lainata remppatililtä ja käydä ostamassa uusi huomenna. Kai sitä voisi olla ilman telkkuakin, mutta jotenkin sitä kuitenkin on niin addiktoitunut, että tahtoo nähdä ne tietyt sarjat vaikkei me paljoa muuta katsotakaan.

torstai 6. toukokuuta 2010

Kirppunen on maailmassa :)

Nonni. Nyt se on sitten masun tällä puolen. Ja ihana tietenkin :)
Synnytys alkoi vesien menolla 04 aikaan 2.5. aamulla. Supistukset alkoivat aika pian sen jälkeen. isovanhemmat tulivat melko nopeasti neiti J:n seuraksi ja me lähdimme synnärille. Autossa supparit tulivat noin 6 min välein, olivat ihan siedettäviä. Kun sitten synnytyssaliin pääsimme, koko homma loppui. Hitto. Minut siirrettiin osastolle odottelemaan ja 24 h kuluessa vesien menosta luvattiin alkaa käynnistää, ellei itsestään lähde käyntiin. Olin ihan varma, että taas meni pitkäksi puurtamiseksi tämä synnyttäminen. Isäntä lähti käymään kotona ja siinä vaiheessa suppareita tuli noin 45 min välein... Yhtäkkiä iltapäivällä alkoivat supparit kovastikin kipeytyä ja tihetä. Pyysin lämpötyynyä avuksi. Siitä nyt ei ollut juuri mitään apua. Isäntä sitten kyseli tilannetta ja samalla tuli juuri kivulias suppari ja hän lähti tulemaan kiireellä paikalle. Siinä kivuissa hikoillessani tultiin kyselemään, otanko päiväkahvia. Sain sanottua, ettei nyt juuri kahvit maistu ja että homma on lähtenyt nyt kunnolla käyntiin. Ei kuitenkaan kätilö ehkä ihan hoksannut, miten nopeasti koko homma sitten lähtikään liikkeelle. Juuri kun isäntä saapui paikalle, ehdin sanoa, että nyt pitää mennä. Hän sanoi hoitajalle, että nyt pitää mennä :D Yritti kysellä, pystynkö kävellä, mutta loppujen lopuksi minut juoksutettiin saliin pöydällä makoillen. Siinä vaiheessa olin jo tosi kipeä ja sain vain sanottua, että mä haluan epiduraalin enkä synnytä enää koskaan. Saliin päästyä siellä odotti arsenaali ihmisiä. Joku tunki neulaa käteen (enkä tätä heti tajunnut vaan vedin käteni tietty pois ja kanyylin laitto meni pieleen = verta ja mustelmaa), yksi mittasi verenpainetta, joku otti verinäytettä ja mä vedin ilokaasua niin, että meinasi vintti pimetä. Isäntä käskettiin nurkkaan pois tieltä ja oli täysi sirkus päällä. Jännä, miten tuli sellainen tunne, että on itse ihan muissa maailmoissa ja itselle vaan tapahtuu asioita. En tajunnut anestesialääkärin käynnistä juuri mitään. Sitten kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa, palasin samaan maailmaan muiden kanssa.

Sitten kun alkoi ponnistusvaihe, oli minulla juuri täydellinen kivunlievitys päällä. Sain kohdunkaulalle vielä punduaalin (joku tuollainen) ja taisivat puuduttaa välilihaakin. Pystyin keskustella ponnistusten välillä ja tsempata sen pienen hetken seuraavaan ponnistukseen. Hyvältähän se homma ei koskaan tunnu, mutta varmaan ehkä ihanteellisin turrutustila tuohon hommaan kuitenkin päällä. Kätilö oli taitava. Yhtään repeämää en saanut. Tätä pelkäsin etukäteen, kun lähipiirissä on kahdelle tullut kovinkin pahat repeämät ja niiden parantuminen ollut hidasta ja elo sinäaikana kivualiasta. Yksi pieni nirhauma ja kunnon mustelma kankkuun.

Homman jälkeen vielä synnytyssalissa ollessa, sain kamalan pahoinvointikohtauksen ja oksensin. Johtui kuulemma kaikesta kovasta työstä ja lääkkeistä yhteensä. Oli ihan sellainen olo, kuin ikävimmässä vellotuskrapulassa. Se meni onneksi suht nopeasti ohi. Jalat olivat ihan turrat seuraavaan päivään. Minut piti taluttaa vessaankin kun en olisi jaksanut itseäni kannatella. Epiduraali sai synnytyksen aikana minut tärisemään ihan hulluna ja tästä seurasi tietenkin surkastuneisiin lihaksiini kunnon urhelisuorituksen jälkeisen maitohappotilan. Mutta nyt ollaan kotona ja fiilis hyvä. Vatsa ja selkä ovat kipeitä, mutta ei kai sitä ihan ilman mitään oireita voinutkaan kuvitella selviävänsä. Neiti J:n kanss apiti kotiin tultuani tehdä vaikka ja mitä. Laulaa kaikki yhteiset laulut, piirtää, leikkiä ja illalla kiukutella kunnon itkupotkuraivareiden kanssa ikävä pois. Oli ihanaa, kun äitini oli täällä pari päivää pyörittämässä kotia.
Onneksi J on suhtautunut hienosti vauvaan. Kirppunen on "MINUN vauva". Vielä ei ainakaan ole mustasukkainen ja on saanut osallistua hoitoihin ja pitää sylissä. Tässä sitä nyt sitten opetellaan uudenlaista arkea kasvaneen perheen kanssa :)

Tässä samalla meille asennetaan VIHDOIN uusia ikkunoita suihkuun ja saunaan. Ikkuna-aukko oli sellainen, että ne piti tilata erikseen tehtaalta. Niitä odoteltiin 8 viikkoa ja tietenkin tuli vähän väärän kokoiset. Lopputulos oli se, että päätimme suurennuttaa aukkoja sopiviksi ja sitä tuolla on nyt tehty. Toinen vaihtoehto olisi ollut t6ilata uudet ikkunat ja odottaa toiset 6-8 viikkoa. Tämä olisi viivästyttänyt saunan tekemistä tuon verran. K-Rauta tuli hyvin vastaan (heidän mokansa) ja alensivat hintaa sen verran, kuin tulee lisätyöt meille maksamaan. Tilasimme ikkunat siten, että ilmoitimme aukon koon, johon ikkuna tulee eristeineen ja he olivat vahingossa tilanneet ikkunan olemaan aukon reunojen kokoinen.

Vatvoimme TOSI pitkään saunan ulkoasun kanssa. Halusimme jotain vähän omannäköistämme, ettei ihan sitä perus suomimallisaunaa (ledit kattoon/selkänojan taakse, ohuet laudepuut jne). Loppujen lopuksi sovimme, että isäntä kovempana saunojana saa päättää saunan ja minä sitten pukuhuoneen. Ensiajatus oli tehdä tuppeensahatusta, mutta se meni monkään. Sitten magniliasta. Tilasimmekin ko puut, mutta väärää kokoa ja pituutta oli vain tarjolla ja olisi mennyt "saunasuunnitelmat" uusiksi. Se sitten peruttiin. Tuossa ennen synnytystä blogeja selatessani törmäsin IHANAAN saunaan. Mutta ei mennyt isännälle läpi enää taas uusi suunnitelma :D