Syyskuu synttäreitä täynnä ja hair business

Onkohan tämä ihan yleinen "sumakuu" vai onkohan vain meidän lähipiiriimme sattunut hirmu monet synttärit syyskuulle? Siskon vauva 2.9., Neiti J 5.9., käly 18.9., äippä 21.9., Neiti Jiin kummisetä 25.9., isukkini 26.9., ystäväni M 29.9. Siitä syystä onkin harjoiteltu Neiti Jiin kanssa laulamaan "Happy birthday to you..." hienosti. Tosin laulaa mielellään aina tätinsä nimellä :) Me ollaan kotonakin leikitty synttäreitä, syöty punaista tosi tosi hyvää kakkua ja puhallettu kynttilöitä (sekä tosi tosi kuumaa kakkua jäähtymään).

Tehtiin tänään "sosialistamisretki" ihmisten ilmoille. Pakkasin lapsukaiset rattaisiin, pikkuiset eväät mukaan, koirat remmeihin ja matkaan. matkustimme bussilla Leppävaaraan, jossa kävin palauttamassa lainassa olleet Ottobret ja samalla toteamassa, että onneksi ei asuta kerrostalossa. Tuplien ja koirien kanssa kulkeminen pienessä hississä ei olisi kivaa joka päivä. Terkkuja vaan sinne sairastuvalle ja pidetään peukkuja, että pääsette jouluksi omaan kotiin. Sitten käytiin pyörähtämässä Sellossa. Neiti Jii pääsi ratsastamaan karusellihevosella ja katselemaan Faunattaressa kaloja kun koitin ostaa karkotesprayta. Loppunut oli. Sitten takaisin bussille, kotimatka, pikaisesti kauppaan ja ruuan tekoon. neiti Jii oli niin väskä reissusta, että nukahti rattaisiin ja nukkui niissä 1,5 h! Neiti ei ole vauvanakaan viihtynyt ulkona päikkäreillä paikallaan olevissa vaunuissa. Nukkui kun liikuttiin ja pysähdyttyä heti kuului vaunuista byääh :D Peittelin vain neitokaista ja siinähän nukkui. Hieno reissu oli myös matkan päätarkoituksen osalta. 11 viikkoinen pikkupentumme matkusti kuin konkari konsanaan ja nukkui paluumatkalla rattaiden alakorissa oman vilttinsä päällä ihan sikeässä unessa pienellä kerällä. Onneksi vanhemmat koirat (10 v ja 6 v) ovat kovinkin tottuneita matkustajia ja ne on helppo kiikuttaa mihin vain. Ovat siis erinomaisia malliopettajia pikkuiselle. Kameraa ei ollut matkalla mukana. Kännyllä nappasin muutaman kuvan, mutta empä ole vielä kertaakaan osannut (viitsinyt) kuvia sieltä koneelle siirtää.

Hetken ehdin ommella neiti Jiille tulevaa takkia. Nyt en ole muutamaan päivään ehtinyt pari saumaa enempää kerralla ommella, niin hitaasti etenee. Hieno näyttäisi tulevan. Ainakin kangas on ihanaa :D Minun pitää ottaa kuvia aiemmin hehkuttamastani sivustavedettävästä (joka juuri nyt on valitettavasti täytettynä tulevan kirpparireissun kamoilla), tilkkupussukoista, pari riippusydäntäkin on valmistunut ja takki.

äsken kun lapset olivat nukahtaneet, leikkasimme isännän kanssa toistemme hiukset. Olen joskus edellisessä elämässä opiskellut parturi-kampaajaksi ja hetken sitä duunia tehnytkin ja Lontoossakin kävin jonkun kurssin lisäoppia aikanani hakemassa, ettei nyt ihan vaan keittiösaksilla alettu nipsutella :D Isäntä on muutaman kerran saanut tasata hiukseni takaa ja sitten olen itse leikannut peilin edessä loppuun. Lyhennettiin minun lapaluille ulottuvia hiuksia noin 5 cm ja sivuja pyöristin ja kerrostin. Tuli ihan ok. Pitää huomenna vielä värjätä niin on lauantaina oleviin kavereiden häihin kuontalo kuosissa. Olen usein leikannut ja värjännyt itse hiukseni, kun olen niin monta kertaa pettynyt kampaajalta tulon jälkeen. Minusta on turha maksaa sen 100-150 € ja joko korjata joitain kohtia itse kotona. Joskus olisi kyllä ihanaa vain nauttia käsittelystä, mutta harva kampaaja jaksaa tehdä oikeasti nautinnon arvoisesti esim. hiusten pesua. Osa kuvittelee hierovansa, mutta on vain sellaista ärsyttävää sormenpäillä hiplailua parista kohtaa hätäiseen. Vaikka sanoisikin, että saa painaa enemmän tms, ihan sama. Sitä joko osaa tai ei osaa. Siis tehdä kampaajakäynnistä oikeasti nautinnollista kokemusta. Minulla oli ihana luottokampaaja vuosia sitten, mutta hän jäi äitiyslomalle ja sen jälkeen vanhempainvapaalle, joten suhteemme katkesi siinä ja sen jälkeen olen harrastanut lähinnä yhden kerran suhteita tai maksimissaan muutaman (kyseenalaisen) nautinnon verran. Eräs kampaaja osasi tehdä juuri sellaiset hiukset, kun olin ajatellutkin, teki hyvää työtä ja olin lopputulokseen kaikin puolin tyytyväinen, MUTTA: koko ajan hän jaksoi valittaa, miten kypsä on työhönsä ja haluaisi jotain muuta.Ei ole tullut varattua toista aikaa hänelle tästä syystä. Tosin liekkö vieläkin vain valittamassa tilaansa vai jo tehnyt asialle jotain? Olen miettinyt kokeilla paikallista kampaajaa, mutta epäilykset kasvoivat, kun isäntä raskauteni loppuvaiheessa meni sinne hiuksensa leikkuuttamaan, kun en meinannut voida sen aikaa seistä. Kun hän tuli kotiin, oli pakko korjata taas. Oli vedetty alaosa koneella ja saksilla päältä, mutta yhdistämiskohta täynnä epätasaisuuksia ja koneen jättämiä pitkiä hapsuja. 25 € meni hukkaan. Ehdotin, että isäntä olisi mennyt korjuuttamaan sinne lovet, mutta ei kehdannut. Minusta olisi ihan ok, jos asian fiksusti esittää.

Tuosta aiheesta olisi montakin kommenttia ja asiaa. Mutta tähänkin pätee yksi ihan perus suomalainen juttu: valitetaan takana ja boikotoidaan olemalla menemättä uudelleen, jos ei olle tyytyväisiä. Asian/tuotteen/virheen voisi monestikin helposti korjata, mutta suuta ei saada auki, kun ei kehdata valittaa. Ikäänkuin rahanvastineen pyytäminen olisi huono juttu. On sitä itsekin joskus tuohon syyllistynyt, mutta asiallisella korjauspyynnöllä saa pääsääntöisesti hyvää aikaan. Asia joko huomataan ja korjataan ylipäätään, eikä siitä muut kärsi. Saatetaan alkaa tehdä tarkempaa työtä tai muutoin tarkkailla (edes hetken) lopputuloksen tasoa. Tai sitten ei jaksa vähempää kiinnostaa, EVVK, juu nou. Mä oon vaan töissä täällä.

(Mun vakio opetuksia töissä on, että sitä voi olla "vain" esim. kahvilassa töissä tai sitten voi olla erinoaminen barista ja kahvin ammattilainen. Oman työn arvostus lähtee itsestä ja omasta suhtautumisesta työhönsä).

Ja jottei tästä ihan paatoksellista juttua tule, niin pari ihanaa kuvaa.

Kirppunen nojailee Mr Pumpkin Maniin.

Neiti Jii sonnustautuneena.

(Päällä oleva koirapaita on ostettu Winchesterista Joules-putiikista, jossa oli ihania vaatteita!)

Mihin tämä aikaa vaan katoaa?

Mä luulin, että nyt ehdin päivitellä ahkerammin tätä blogia, ettei ihan makaa tyhjän panttina, mutta aina sitä huomaa, että yksi päivä taas takana ja ei vaan enää jaksa tehdä "yötöitä". Nyt otin kaveriksi siiderin ja isäntä katsoo vieressä Califormication jaksoja nauhalta. Ihanaa parisuhdelatuaikaa :D Ei vaan, joskus on ihana keskittyä omiin juttuihinsa.

Tänään olen tehnyt ison duunin kirpparitavaroiden kanssa. Olen varannut ystäväni Aan kanssa Myrtsin kirpparilta parin viikon päästä pöydän. Tai siis kumpikin omamme, vierekkäiset. Olen lajitellut lasten vaatteita 20 snt, 50 snt ja 1 € laatikkoihin, hinnoitellut ja viikannut vähän kalliimmalla lähtevät ja pessyt ison määrän varastossa olleita meidän vaatteitamme, jotka ovat kirpparia odottaneet. Puhtainahan se siellä ovat olleet, mutta hienoinen varastoinnin tuoksu, jonka halusin pois. Näyttäväthän ne esilläkin paremmilta puhtaina ja viikattuina kuin ryppyisinä. Hirmu määrä sitä tavaraa tuntuu vielä myyntiinkin olevan, vaikka tuossa kesällä teinkin kovalla kädellä inventaariota varastona toimivaan autotalliimme roskalavan ollessa pihassa.

Käsitöitä olen tehnyt ihan kivasti. Valmistunut on jo pari tilkkupussukkaa, joista en napannut vielä kuvaa. Pitkään haaveilin lasten sängyn yläpuolelle (tai mihin lie päätyykin) lippunarua. Sellaisen prototyyppi valmistuikin tässä iltana eräänä. Ihan en ole tyytyväinen saumoihin ja reunat lähtivät menemään hiukkasen mutkalle. Tuossapa se takan reunalle kuvausta varten asennettuna, narut kukkapurkkien alla :D

Tuollaisenkin menin tekemään. Pyöreän laukun prototyypin, josta en tykännyt lainkaan ja meni suoraan kirpparikamoihin 1 € laatikkoon. laitoin siihen tilkkupeittoihin tarkoitettua vanua väliin, että on sellainen kivan pehmeä ja yritin hakea kontrasteja raidoilla ja pilkuilla. Jotenkin nuo kanttaukset hyppii silmille ja niiden saumat ovat ruman paksut. Empä taida tehdä näitä lisää. Päätin sitten aloittaa mansikkatehtaan ja huopamansikoita on iso kasa tuloillaan.

Sain lainaksi Ottobren lehtiä ja niistä olen piirtänyt ison kasan kaavoja. Osa vielä odottaa leikkaamista ja lajittelua kuoriinsa. Pitäisi saada tuo nurkka kyllä pian kuntoon, että sen saa oikeaan käyttöön, leivänpaahtonurkaksi :)

Tässä on varmaan pihamme tällä hetkellä nätein kohta. Ovat minusta nättejä vanhassa puisessa löylykiulussa.

Ovat alkaneet nämä pajutötterön ympärille istutetut clematikset tekemään toista kierrosta kukkasia. Taitavat olla ehkä nätimpiä kuin ensimmäisellä kierroksella.

Ajattelin ottaa neiti J:stä "kunnon kuvia" eikä vain napsaistuja. Tässä yksi ihan kiva otos. Tulimme juuri muskarista ja jäimme oleskelemaan koirujen kanssa pihaan. J on aloittanut mielikuvitusleikit. Synttärilahjaksi saamastaan keittiöstä eivät kahvi ja tee lopu (joskus juodaan ruokakermaa), hellan nupista saa erivärisiä karkkeja ja käsiä pitää tiskialtaan hanan alla pestä jatkuvasti. Ihana <3 Kirppunen on alkanut puhaltaapäristellä. Voi kun ovat niin rakkaita :)

Tulevasta keväästä jo ressiä

Ei sii sitse keväästä vaan helmikuulla loppuvasta äitiyslomasta (vanhempainvapaasta). Töihin en tahtoisi. En halua laittaa Kirppusta (enkä Neiti Jiitä) vielä hoitoon. Kotona tahtoisin olla ainakin elokuuhun 2011 (ope kun olen niin alkaisi uusi lukukausi). Enkä sittenkään välttämättä ihan täyspäiväisesti vaan osittain. Tein viime syksynä ennen Kirppusta muka osittaista hoitovapaata, mutta se oli ihan syvältä. Ajatuksissani oli 2,5 pvä töitä / viikko, tai ainakin sillä viikkotuntimäärällä. MUTTA meilläpä onkin syksy kiireinen, joten huomasin olevani koko syksyn 8-16 töissä ja neiti J tuntui aina olevan päiväkodin ensimmäisenä viety ja viimeisenä haettu lapsi. Hirmuisia omantunnontuskia kärsin siitä. Päiväkoti oli tosi kiva pieni paikka, mutta silti. Näen nyt jo mielessäni kauhukuvan, että meidän tytöt olisivat siellä AINA ja perheen yhteinen hetki päivittäin noin 17/18-aikainen nukkumaanmeno. Ehdittäisiin syödä illallinen yhdessä ja siinä se olisikin. Eli kaikki aika lasten kanssa olisi härdelliä ja iltakuvioita ja yhteistä aikaa viikonloppuisin. Sitä kokisi jokaisesta omasta menosta ilman lapsia hirmuista pahaa mieltä. Miksi ihmeessä lasten kotona hoitamista ei tuoeta? Tämä on varmaan se ikuinen äitien hermoilun kohde, kun lapset ovat tässä iässä. Olen miettinyt pääni puhki erilaisia keinoja olla kotona. Jos osittaista saisi tehdä oikeasti vaikka kaksi päivää viikossa, oikeasti säännöllisesti, niin siihen alkaisin keväällä jo. Tuon syksyisen osittaisen hoitovapaan toinen tyhmä puoli oli se, että kun työni ei todellakaan jakautunut tasaisesti, se vaikeutti myös päiväkodin kanssa juttuja. Syksyllä lukukauden alussa oli kiirusta ja neiti täyttä päivää hoidossa = täydet hoitomaksut ja 70 % palkka. Vuoden vaihdetta kohden opetustuntien määrä väheni (= saattoi olla kuukausikin opetuksetonta) niin jotta saat pitää päiväkotipaikan, pitää vähintään 12 hoitopäivää olla kuukautta kohden.
Liikeideoita on pyörinyt yksi jos toinenkin päässä, jolla rahoittaa kotona olemista edes hiukkasen enemmän kuin valtion tukema. Tosin on mielessä ollut jopa työpaikan vaihto ihan siitä syystä, että saisi säännöllisyyttä ja kotona olemista lapsille pidempään. Mutta ei noita ammattiopettajan vakansseja joka puulla tarjolla ole ja minulla on kuitenkin ihan päätoimisen vakanssi.

Tänään kävivät ystäväni M 3v tyttärensä kanssa päivällä ja iltasella ystäväni A ja toinen M. Tehtiin pieni kakku kun eivät viikonloppuna Neiti Jiin 2v synntäreille päässeet. Olipa kiva höpötellä :) itse juhlakalu on nuhakuumeessa ja huominen muskarikinjää väliin. Onneksi kuume ei kivunnut kovin korkealle ja neiti on suhteellisen reipas.

Tarjolla oli ihan kaupan valmispohjaan tehty mansikka-banaani täytteellä oleva torttu. Päällä sitruunarahka-vispivaniljaseos. Hyvin meni kaupan :)

Kakun kanssa keittelin Lontoosta Fortnum&Masonista ostamaani Afternoon Teatä. Oli se kallista mutta on se hyvääkin! Ihana pehmeä maku (ja kaunis purkki, joka minut ostamaankin houkutti). Nuo kolme pientä purkkia maksoivat Visan korttitapahtumaraportin mukaan 41,80 €. Kun teet loppuvat niin ihanat purkit jäävät jäljelle :)

Nämä talvitossukat löytyivät viime kerralla mainitusta Myyrmäen kirpputorilta 2 € hintaan. Mielestäni varsin kohtuullinen hinta ihan uudenveroisista kengistä.

Äitini oli muutaman päivän täällä kylässä ja alkoi toimitella, että Pohjanmaalla oli eräällä kirpputorilla lojunut jo jonkin aikaa vanha sivustavedettävä. Tämä tuli puheeksi, kun valitin, etten ole pukuhuoneeseemme pitkän etsinnän aikana löytänyt sopivan hintaista sopivan nättiä vanhaa sivustavedettävää. Äiti meni tänään heti aamusta kyseiselle kirpputorille katsomaan tarkemmin kyseistä sivustavedettävää. Kyseessä oli 1700-luvulta peräisin oleva täysin alkuperäisessä kunnossa täysiin ehjä kaunis yksilö! Sitä ei ole koskaan maalein pilattu, kuten niin moni lajitoverinsa. Oikeasti ihan säälittää, miten hirveillä maaleilla moni kaunis sivustavedettävä on aikanaan sotkettu. Tämä siis kaunis vaalean punertavan puun sävyinen ja täysin ehjä. Yhden multimedia viestin ja muutaman minuutin puhelun perusteella päätin ostaa sen 380 € hintaan. En tiedä, miten sen tänne kuljetan ja koska, mutta nyt minua odottaa nätti (toivottavasti livenäkin) sivustavedettävä Pohjanmaalla :)

Mamin pikkuisin.

Pari sydäntä synttärijuhlien lomassa ja pieni serkkunen

Meidän pikkuinen neiti J:mme täytti sunnuntaina kaksi vuotta. Huomasimme isännän kanssa miettivämme, ettävastahan se vuosi sitten omilla synttäreillään oppi kävelemään ja viime vuonna synttärijuhlilla kerroimme Kirppusen tulosta. Siitä on JO vuosi! Nyt ymmärrän, mitä ne vanhat tädit ovat aina päivitelleet "voi kuinka on kasvanut" ja "voi kun aika rientää". Musta on tulossa ihan samanlainen.
Neiti J sai kaksi kakkua. Tässä gluteeniton sydänkakku:

Pohjana ihan perus "yhtäpaljon"-pohja gluteenittomana ja täytteenä survottuja mansikoita ja banaania. Kostutus sekamehulla. Kermavaahto päältä värjätty vaaleanpunaiseksi elintarvikevärillä ja sivut valkoiset, kuten myös pursotukset.

Toinen tekemäni kakku oli ihan normiversio (ei siis gluttari). Sama täyte. Muoto pyöreä ja sydänkoristeet.
 Tämä kakku tosin pääsi siskoni luokse sairaalaan, kun menimme uutta pikkuista tyttöstä katsomaan :) Kun meiltä kakkua jäi noin puolet, vein sen iltapalalle tarjolle. Kerroin läsnäolijoille, että tervetuloa kakulle. Perisuomalaiseen jurohkoon tapaan minua vain mulkoiltiin eikä kukaan sanonut mitään. Eräälle rouvalle (oletus rouvuudesta) sanoin kun oli siinä ihan vieressä, että täytteenä on maniskkaa ja banaania. Vastaus "jaaha". En nyt mitään yli-innokasta vastaanottoa kaivannutkaan, mutta tuo tilanne vaan niin kieli sellaista ihme juroutta, mihin niin turhan usein täällä törmää.

Anyway: siskoni tyttö syntyi 2.9. keisarinleikkauksella. Ihan suunnitellulla, kun pikkuinen oli perätilassa. Meillä on nyt yhteensä 4 juuri 2 v ja loput alle :D Mahtaa olla ihania kinkereitä luvassa! Tästä pikkuisesta tulee kummityttömme.

Kiirettä on pitänyt (kuten meillä aina), mutta jotain pientä käsityötä on ehtinyt jossain välissä tehdä. Tässä pellavasta. Vaaleanpunainen naru on rautalankareunaista, niin rusetin saa ätin muotoiseksi. keskellä pieni violetti kukkahelmi.

Ja toinen tämmöinen:

Tässä pilkkuversiossa on pieniä hopeanvärisiä helmiä ommeltu pieneksi rykelmäksi tuohon narun taitoskohtaan.

Tänään hain lainaan H:lta pari Ottobrea ja aloinkin heti piirtelemään kaavoja takkeihin ja paitoihin. Mielessä on ollut jo pitkään takkikangas. Voi jospa sitä pian pääsisi sitä tekemään! Siskon vanhempi tyttökin täyttää syksyllä vielä 2v, niin olisi kiva tehdä itse lahja. En kirjoitakaan, mitä mielessä ollut, ettei sisko täältä saa vihiä.:)

Kävin tänään tutustumassa Myyrmäkihallin kirppariin. Tein muutamia ostoksia. Meni 11 € rahaa ja sain neiti J:lle juhlamekon, nahkasandaalit, kaksi farkkumekkoa, Kirppuselle "talvisaappaat", bodyn ja housuhaalarit sekä itselleni nätisti harmaantuneen puukiulun kukkasia varten. maksoi ihan 50 snt! Osa kehtasi pyytää ihan hirmu hintoja. Muumitalo 25 € ja lasten muoviheppa 10 €. On mennyt vähän rahastukseksi tuollainen. Osa kuulemma ihan trokaa - ostaa halvoilta pöydiltä ja myy omallaan kalliimmalla. Huuhaa... Tsekkauksen tarkoitus oli tutustua paikkaan, kun on ystäväni Aan kanssa ollut ajatuksissa ottaa pari pöytää lokakuulla ja päästä eroon paljosta tavarasta.

Että semmosia. Meikäläinen on täällä yyhoona viikon. Isäntä lähti vaeltamaan viikoksi. Onneksi on tulossa äippä kylään ja kavereita. Ei ehdi kyllä pitkästyä taaskaan :)

Se sauna

Oli tänään lämmin kun ystäväni M 3 v tyttönsä kanssa olivat meillä kylässä. Isäntä on työreissulla Tukholmassa ja me tytöt vietetty (hektistä) päivää. Saunottiin (tai ainakin välillä istuimme ihan hetken yhdessä lauteilla) ja rentouduttiin (ainakin ihan pieniä hetkiä kerrallaan).

Tässä tulee olemaan melkoisen hektinen loppu viikko. Neiti J:llä on 2 v synntärit, isäntä lähtee lappiin vaeltamaan ja pitäisi perjantain aikana käydä isoilla ruokaostoksilla synttärijuhlien ja lapin reissua ja ihan perusruokaostoksia varten. Sitten isännän pitäisi pakata, laittaa juhlat pystyyn ja su aamuna isäntä lähtee matkaan. Tulee kyllä ikävä kun on viikon pois. Onneksi äippä tulee kylään :)

Huomenna syntyy siskolleni pikkuinen tyttö perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla. Toivottavasti pääsee jo huomenna katsomaankin, kun pe eikä la ehdi. Meillä on sitten yhteensä 4 just 2 v ja alle tyttöä :) Mahtaa olla ihania ja eläväisiä hetkiä edessä!

Tässä niitä kuvia:

Ja joo... Me nyt vielä ennen ku luovutetaan tsekataan, josko alotettaiskin siitä laajennuksesta hiukkasen pienemmällä suunnitelmalla. Oli piirretty 80 m2 3 mh, kylppäri (suihku, amme, pyykkitila), sivuovi, kuraeteinen ja leveä käytävä. Koitetaan saada 3 mh ja kylppäri 60 neliöön. Siinäkin on kyllä ihan tarpeeksi... :)