Tehtiin tänään "sosialistamisretki" ihmisten ilmoille. Pakkasin lapsukaiset rattaisiin, pikkuiset eväät mukaan, koirat remmeihin ja matkaan. matkustimme bussilla Leppävaaraan, jossa kävin palauttamassa lainassa olleet Ottobret ja samalla toteamassa, että onneksi ei asuta kerrostalossa. Tuplien ja koirien kanssa kulkeminen pienessä hississä ei olisi kivaa joka päivä. Terkkuja vaan sinne sairastuvalle ja pidetään peukkuja, että pääsette jouluksi omaan kotiin. Sitten käytiin pyörähtämässä Sellossa. Neiti Jii pääsi ratsastamaan karusellihevosella ja katselemaan Faunattaressa kaloja kun koitin ostaa karkotesprayta. Loppunut oli. Sitten takaisin bussille, kotimatka, pikaisesti kauppaan ja ruuan tekoon. neiti Jii oli niin väskä reissusta, että nukahti rattaisiin ja nukkui niissä 1,5 h! Neiti ei ole vauvanakaan viihtynyt ulkona päikkäreillä paikallaan olevissa vaunuissa. Nukkui kun liikuttiin ja pysähdyttyä heti kuului vaunuista byääh :D Peittelin vain neitokaista ja siinähän nukkui. Hieno reissu oli myös matkan päätarkoituksen osalta. 11 viikkoinen pikkupentumme matkusti kuin konkari konsanaan ja nukkui paluumatkalla rattaiden alakorissa oman vilttinsä päällä ihan sikeässä unessa pienellä kerällä. Onneksi vanhemmat koirat (10 v ja 6 v) ovat kovinkin tottuneita matkustajia ja ne on helppo kiikuttaa mihin vain. Ovat siis erinomaisia malliopettajia pikkuiselle. Kameraa ei ollut matkalla mukana. Kännyllä nappasin muutaman kuvan, mutta empä ole vielä kertaakaan osannut (viitsinyt) kuvia sieltä koneelle siirtää.
Hetken ehdin ommella neiti Jiille tulevaa takkia. Nyt en ole muutamaan päivään ehtinyt pari saumaa enempää kerralla ommella, niin hitaasti etenee. Hieno näyttäisi tulevan. Ainakin kangas on ihanaa :D Minun pitää ottaa kuvia aiemmin hehkuttamastani sivustavedettävästä (joka juuri nyt on valitettavasti täytettynä tulevan kirpparireissun kamoilla), tilkkupussukoista, pari riippusydäntäkin on valmistunut ja takki.
äsken kun lapset olivat nukahtaneet, leikkasimme isännän kanssa toistemme hiukset. Olen joskus edellisessä elämässä opiskellut parturi-kampaajaksi ja hetken sitä duunia tehnytkin ja Lontoossakin kävin jonkun kurssin lisäoppia aikanani hakemassa, ettei nyt ihan vaan keittiösaksilla alettu nipsutella :D Isäntä on muutaman kerran saanut tasata hiukseni takaa ja sitten olen itse leikannut peilin edessä loppuun. Lyhennettiin minun lapaluille ulottuvia hiuksia noin 5 cm ja sivuja pyöristin ja kerrostin. Tuli ihan ok. Pitää huomenna vielä värjätä niin on lauantaina oleviin kavereiden häihin kuontalo kuosissa. Olen usein leikannut ja värjännyt itse hiukseni, kun olen niin monta kertaa pettynyt kampaajalta tulon jälkeen. Minusta on turha maksaa sen 100-150 € ja joko korjata joitain kohtia itse kotona. Joskus olisi kyllä ihanaa vain nauttia käsittelystä, mutta harva kampaaja jaksaa tehdä oikeasti nautinnon arvoisesti esim. hiusten pesua. Osa kuvittelee hierovansa, mutta on vain sellaista ärsyttävää sormenpäillä hiplailua parista kohtaa hätäiseen. Vaikka sanoisikin, että saa painaa enemmän tms, ihan sama. Sitä joko osaa tai ei osaa. Siis tehdä kampaajakäynnistä oikeasti nautinnollista kokemusta. Minulla oli ihana luottokampaaja vuosia sitten, mutta hän jäi äitiyslomalle ja sen jälkeen vanhempainvapaalle, joten suhteemme katkesi siinä ja sen jälkeen olen harrastanut lähinnä yhden kerran suhteita tai maksimissaan muutaman (kyseenalaisen) nautinnon verran. Eräs kampaaja osasi tehdä juuri sellaiset hiukset, kun olin ajatellutkin, teki hyvää työtä ja olin lopputulokseen kaikin puolin tyytyväinen, MUTTA: koko ajan hän jaksoi valittaa, miten kypsä on työhönsä ja haluaisi jotain muuta.Ei ole tullut varattua toista aikaa hänelle tästä syystä. Tosin liekkö vieläkin vain valittamassa tilaansa vai jo tehnyt asialle jotain? Olen miettinyt kokeilla paikallista kampaajaa, mutta epäilykset kasvoivat, kun isäntä raskauteni loppuvaiheessa meni sinne hiuksensa leikkuuttamaan, kun en meinannut voida sen aikaa seistä. Kun hän tuli kotiin, oli pakko korjata taas. Oli vedetty alaosa koneella ja saksilla päältä, mutta yhdistämiskohta täynnä epätasaisuuksia ja koneen jättämiä pitkiä hapsuja. 25 € meni hukkaan. Ehdotin, että isäntä olisi mennyt korjuuttamaan sinne lovet, mutta ei kehdannut. Minusta olisi ihan ok, jos asian fiksusti esittää.
Tuosta aiheesta olisi montakin kommenttia ja asiaa. Mutta tähänkin pätee yksi ihan perus suomalainen juttu: valitetaan takana ja boikotoidaan olemalla menemättä uudelleen, jos ei olle tyytyväisiä. Asian/tuotteen/virheen voisi monestikin helposti korjata, mutta suuta ei saada auki, kun ei kehdata valittaa. Ikäänkuin rahanvastineen pyytäminen olisi huono juttu. On sitä itsekin joskus tuohon syyllistynyt, mutta asiallisella korjauspyynnöllä saa pääsääntöisesti hyvää aikaan. Asia joko huomataan ja korjataan ylipäätään, eikä siitä muut kärsi. Saatetaan alkaa tehdä tarkempaa työtä tai muutoin tarkkailla (edes hetken) lopputuloksen tasoa. Tai sitten ei jaksa vähempää kiinnostaa, EVVK, juu nou. Mä oon vaan töissä täällä.
(Mun vakio opetuksia töissä on, että sitä voi olla "vain" esim. kahvilassa töissä tai sitten voi olla erinoaminen barista ja kahvin ammattilainen. Oman työn arvostus lähtee itsestä ja omasta suhtautumisesta työhönsä).
Ja jottei tästä ihan paatoksellista juttua tule, niin pari ihanaa kuvaa.
Kirppunen nojailee Mr Pumpkin Maniin.
Neiti Jii sonnustautuneena.
(Päällä oleva koirapaita on ostettu Winchesterista Joules-putiikista, jossa oli ihania vaatteita!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti