perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kesäjuhlia ja hellepäivien puuhia

Viime lauantaina olivat kesän ensimmäiset puutarhajuhlat. Ei meidän pihassa, ei vielä aikoihin... Mutta oman miehen ja kaverinsa kimppasynttärikarkelot. Lapsille oli taikuria, uima-altaita ja vesiliukumatto, trampoliini, liukumäki, hiekkalaatikkoa, kanoja, ankkoja, pupuja... Ja aikuisille grilli, ruokaa ja janojuomaa. Ja hyvin kaikki viihtyivät :) Talon emäntä on ahkera pihaihminen ja hänen talonsa pihassa juuri sellainen henki, jonka minä meidän pihaan haluan: rento! Pihassa on nättejä kukkajuttuja siellä täällä, ei silti liian laitetun ja sliipatun näköinen ja mikä tärkeintä: siellä saa olla ja leikkiä ilman, että pitää jännittää jonkun kasvin puolesta. Tuli ihan hirmuinen pihanlaittovimma. Nypin sitten siinä vimmassani kaikista kolmesta kukkapenkistäni rikkaruohoja ja tuskailin sitä kun en pääse vielä oikeasti tekemäänpihan eteen mitään. Tässä haaveillessa:

Kanalan seinällä olevan puiset kukkahyllyköt ovat minusta tosi symppikset. Ihastuin tuohon keijunmekkoon (se taisi olla tuon roikkuvan violetin kukan nimi).

Ollaan oltu tuossa Luukissa parina päivänä uimassa ja hengailemassa. Tänään sisko tuli neiti J:n kanssa saman ikäisen tyttönsä kanssa päiväksi maalaustalkoita evakkoon ja lähdimme lapsien kanssa biitsille. Kotiin tullessa meillä oli kaksi hiekkaista, hikistä ylikierroksilla käyvää alle 2 v neitiä, jotka pienen vastarinnan jälkeen alistuivat nukkumatin valtaan päikkäreille. Liian lyhyiden päikkäreiden jälkeen meno jatkui villinä ja neidit olivat ihan hiestä märkinä. Itsekin oli vain sivusta seuraajanakin hiki hatussa :D Ihanahan se on, että viihtyvät hyvin yhdessä, vaikka välillä keskusteltiinkin saako toista töniä, saako toisen kädestä viedä tavaroita, mitä tarkoittaa lainaaminen jne. Mutta kyllä sitä halittiinkin, naurettiin ja nautittiin leikeistä. Mulle on tullut vähän vauvakuumetta :O Tai ei varsinaista vauvakuumetta, vaan kun vielä kuukausi sitten sanoin isännälle, että jos aikoo kolmatta lasta haaveilla, saa tehdä sen jonkun muun kanssa ja synytyksessä kivuliaimpien supistusten aikana ennen kivunlievitystä totesin kireiden hampaiden lomasta, etten enää ikänä synnytä. En kyllä haluaisi olla ihan just raskaana. Liian tuoreessa muistissa kevään tuskaisa olotila. Noh, saa nyt nähdä, mihin hullutuksiin sitä itsensä vielä tunkee.

Päivän kamala uutinen oli pikkupojan katoaminen ja hänen ihmeellinen löytymisensä. En usko, että siinä perheessä enää hetkeksikään lasketaan poikaa silmistä. Voin vain kuvitella sen helpotuksen tunteen kun poika on ehjänä löytynyt.

Keskustelimem myös isännän kanssa siitä, miten ihmeessä voi Suomen elinkautinen olla reippaat 10 v ja armahdus. Tästä keskustellaan myös BBC:n sivuilla ja ihmetellään, miten Porvoon murhaaja on vapaalla jalalla. Siellä joku ihmetteli Suomen lainsäätäjien käsitystä ihmisiän pituudesta, jos 12-15 v on elinkautinen. Mä en tunne armoa ja sympatiaa murhaajia kohtaan. Miksi tuomio ei voisi olla huomattavasti kovempi tässä(kin) rikoksessa? Voisi ehkä se tuomio oikeasti toimia jonkinlaisena "mietin ehkä vähän pidempään toteutanko"-juttuja jos rangaistus olisi oikeasti kova. Samoin pedofiileille, raiskauksille ja pahoinpitelyille voisi suhauttaa paljon kovemmat tuomiot. Vankiloissa lusijat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, mutta ihan varmasti voisi tasosta hiukkasen tinkiä. Minusta on ihan turha valittaa pienistä selleistä, kun sinne joudutaan rangaistuksena eikä mennä viettämään täysylläpitoa ja opiskella samalla. Aina ei ymmärrä meikäläinen näitä juttuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti