maanantai 29. marraskuuta 2010

Rauhalan kalteva lumiukko

Vielä se tuossa pystyssä pönöttää, vaikkei uskoisi, että näin kenossa voisi pää vielä mukana olla. Liekö niska hyvin jäätynyt?
Olimme kolme päivää sitten Kirppusen ja pentukoiran kanssa lenkillä. Kirppunen matkusti rintarepussa. Lenkillä kävi melkoinen viima ja Kirppusen posket ovat siitä saakka olleet ihan tulipunaiset. Mitenkään ei arista tms, mutta, mutta taisi tulla pakkasen puremat :(

Viime lauantaina minä pääsinensimmäistä kertaa reilusti yli vuoteen juhlimaan! Viimeiseen saakka olin huolissani siitä, miten Kirppunen menee ilman minua. On ollut niin kiinni minussa, että isäntä on alkanut kelvata vasta ihan viime viikoilla. Kukaan muu ei saa pitää sylissä saati ruokkia. Edellisenä perjantaina perhekerhossa Kirppunen kuitenkin yllätti ja valoi uskoa: hän makoili yli 20 min matolla hyväntuulisena muiden lasten kanssa ja jopa hymyili toiselle kerhotädeistä, joita olemme tavanneet 2 kertaa viikossa! Niinhän siinä kävi kun toivoinkin, että kun mami oli poissa, Kirppunen viihtyi :) Ensimmäiset pari tuntia laivalla kyttäsin puhelinta (vaikka olin itse sanonut, ettei minulle saa soittaa vaan isännälle, jonka pikkujoulut osuivat samalle iltaa). Sain viestiä, että "En itke ja söin juuri hyvin T: Kirppunen" tuli NIIN helpottunut olo ja Fresita tyhjeni nopsaan siitä ilosta :D Oli kivaa nauttia muutama drinksu, syödä hyvin ja tehdä Tallinnassa ostoksia. Tosin olin kovin pettynyt siihen, etten löytänyt itselleni mitään vaatteita, joiden saamisen toivossa olin. Viinejä ostin ja isännälle tuoksun (Dieselin Only the Brave). Jouluksi ostin Blossan kultaista glögiä, pari Libanonilaista Ksaraa, portviiniä ja vähän muutakin (St Brendans) ja karkkia. Mutta vain vähän. Tänään olenkin sitten napsinut muka itseltäni salaa vadelma ja salmiakkiveneitä... Valkoinen Toblerone ja valkosulkaa-mustiokka Kalevi tuolla muistuttavat, että vatsanympärys ja jenkkakahvat eivät todellakaan pienene tuolla dieetillä...

Ehkäpä sitä pian uskalletaan isännän kanssa treffeille ihan kaksin ja vaikka molemmat tytöt mummille yöksi ja viettää vähän laatuaikaa. Edellisestä onkin jo aikaa ihan liikaa.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Vihdoin makkariin päivitystä!

Mä olen niin pitkään haaveillut laittavani pari jutskaa makkariin, mutta syystä tai toisesta ne ovat roikkuneet ja muut jutskat saaneet aikaa ja huomiota enemmän osakseen. Aiemmissa postauksissa (sisustus tai remontti tunnisteena) näkyy makkarista kuvia matkan varrelta.
Tässä Neiti Jiin sänky ennen.

Tässä Neiti Jiin sänky jälkeen.

Tarkoitus olikin ihan pienellä päivittää ja saada tuo typerä lehtikatos pois. Äitini on ostanut tuon kivellä istuvan enkelitaulun Neiti Jiille jos illoin kun oli vauva. Taulusta meni muutossa lasi rikki. tarkoitus on ollut hankkia kehykseen uusi lasi. Koko kehystä en halua vaihtaa, kun pidän kovasti sen "kuluneesta" hopeaisesta väristä. Se sopii taulun tunnelmaan ja värimaailmaan hienosti. Nyt siis seinällä ilman lasia. Ei liene haittaa. Roikkuva kangas on harvakudoksista puuvillapellavaa. En halunnut perus Ikeaharsoa. Pikku perhoset ovat ystäväni Aan tuomista askartelutarvikkeista irrotettuja ja langalla kiinnitetty. Sängynpeitto jo aiemmin tehty ja esitelty.

Samalla saimme isännän kanssa laitettua sänkymme päätyyn kuva-asetelman.
Meillä on siis ahdasta. Olemme kaikki samassa makuuhuoneessa. Onneksi huone on sen verran iso, että vielä toimii, mutta voi, kuinka kaipaan tilaa!!! Makkarin tunnelmasta pidän, etenkin kun laitoin sinne ikkunoiden pesun jälkeen tähtivalon. Saas nähdä, miten nämä meidän koti ja asumiskuviot tästä vielä etenevät. Uusia ajatuksia ilmassa... Niistä myöhemmin, kun jotain edes varmistuu.

torstai 25. marraskuuta 2010

Villa Honkasalo arpoo

Ja mä osallistuin :) Linkkivinkki siis samalla.

Jouluvalot on nyt asennettu

Edelliseen valitukseeni liittyen, laitoin luutun viuhumaan. Pesin ikkunat ja vähän valotunnelmaa, niin on hiukkasta parempi ja jouluisampi tunnelma. Näyttää, kuin koko koti olisi siistimpi, kun ikkunat on juuri pestyt.
Näkymää keittiön ikkunasta.

 Olkkarin ikkunasta.

Samalla päivitin vähän keittiötä. Tai siis vaihdoin sisustustavaroita. Enemmän ehkä karsin. Seinälle pääsi elokuiselta Englannin reissulta ostettu metallitaulu:
Kävimme tänään lasten kanssa parin paikallisen kotirouvan kanssa brunssilla. Tai siis teimme brunssia :) Oli kiva aamupäivä. Nyt lapset ovatkin sitten puhki, Kirppunen nukkuu ja Neiti J katselee Anniina Balleriinaa. Neiti J ei enää nuku päikkäreitä, niin sen saa näin rauhoittumaan hyvin hetkeksi. Mietin kyllä välillä, että päivittäin telkun katselua.. Mutta on kai niitä pahempiakin rikoksia äidit tehneet? Käytäntö on osoittanut, että on pakko (tai kannattavampaa) luopua joistain periaatteistaan. Jos nyt yrittäisin saada Neiti Jiitä joko nukkumaan tai muutoin rahoittumaan esim kirjan äärelle, olisi kiukuttelua ja riitelyä luvassa. Olkoon siis näin, ainakin nyt.
Ostin eilen tuollaiset Duffyt. Halusin helposti jalkaan sujautettavat Ainoja ja Reinoja vastaavat talvitöppöset. Tänään olivat jalassa ja alku oli lupaava. Eivät nämä mitkään ergonomisen muotoilun huipputulokset todellakaan ole, mutta jos haluan 30 eurolla sujautettavat, niin nämä ovat oikein hyvät siihen, mitä halusinkin. Lontoossa "white trash" lähiötyypeillä on pitkään ollut minihame, tämmöiset ja lyhyen mallinen karvareunustoppatakki -kokonaisuus muotia.

Meidän pieni koiranpentunen (kuvassa) on aivan ihana tyyppi. Vaikka tekikin ensimmäisen tuhotyönsä ja söi nettikaapelin viime lauantaina poikki ja eilen yksin olleessaan veti keittön pöyt'liinan pöydältä alas, on se silti hurmaava, iloinen ja positiivinen persoona. juuri sellainen kuin haaveilin oman seuraavan pienen parsonin olevan! Se on ihan hurmoksissaan lumesta ja sen kanssa on ihana leikkiä lumileikkejä. Ihana tyyppi. Kerta kaikkiaan.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Jouluttais, mutta...

...Ottaa päähän tämän tuvan ahtaus. Tavaraa ei saa mahtumaan piiloihin ja tuntuu, että jos vielä kovasti joulujuttuja esille ottaisi, niin ARGH. Ulos laitoin valoverkon kuistille ja makkariin taidan käydä laittamassa joulutähden - kun sen jostain löydän. Tavaroita on niin paljon siirretty paikasta toiseen remontin vuoksi. Meitsi on ihan kypsä. Haluan tilaa, avaruuden tunnetta, siisteyttä. Kiitos. Mun kunnon pipokin on autotallissa jossain niistä uudelleen pakatuista vaatelaatikoista. Samoin toppahousut. Ja niitä tarvitsisi kovasti jo.

Käsitöitä on tullut tehtyä lähes päivittäin. Tässä taas jotain valmiiksi saatua:
Tämä on menossa joululahjaksi äipälleni. Tai sitten isomummalle. Pöytäliinaksi tuota ajattelin. Hurauttelin vapaalla ompelulla kiekuroita ja sydämmiä. Tuossa etualalla taitaa vähän näkyäkin. Silitysrautaa tarvitsisi, mutta ei olla vieläkään päästy sitä ostamaan! Tämän tein ihan jouluisten tilkkutöiden kirjasesta ohjeen mukaan. Näin kun kuvasta tuota katsoo, niin punainen pilkkukuviokangas jotenkin hukkuu. Tai siis yhtään pilkkuja ei kokonaisena näy. Olisi ollut ehkä hienompi, jos olisi tehnyt punaisen neliön kokonaan punaisista (kuten keskellä), kun ohjeen mukaan laitoin punaisia suikaleita keskustaringin reunalle, kuten alimmassa palkissa näkyy. Jos teen samaa uudelleen, teen vähän selkeämmistä väreistä enemmän osiin värien kautta "värikokonaisuuksia".

Kirppunen viluvarvas sai lampaanvillalangasta sukat. Ja kyllä muuten lämmittää! Varpaat olivat ihan lämpimät tänäänkin pakkaspäikkäreiden jälkeen. Nämä sukat ovat ensimmäiset, joihin käytin näitä lankoja. Taidan kutoa Neiti Jiillekin kunnon villasukat. Tosin hänelle mahtuu vielä hetken Islannista tuomani kaninvillasukat, ja sitten ne perii Kirppunen.


Kaksi uutta joulukranssia valmistui. Niiden tarkoitus on olla kiitosta mummille ja kummille, kun tulevat hoitamaan lapsia tulevana viikonloppuna. Tuon alemman taidan jättää meille joulukoristeeksi.

Tämmöisen ostin taannoiselta Helsingin keskustan reissulta keittiöön.
Indiskasta löytyi ja hintaa 4,95€. Mielestäni hyvinkin sen arvoinen.
Lauantaina käytiin Vanhassa Porvoossa aikaa viettämässä. Ihmeitä en siltä reissulta ostanut, kun suurimman osan aikaamme istuimme odottamassa palvelua paikallisessa Rossossa, jossa Dallasin tyyliin hiuksensa ja meikkinsä laittanut tarjoilija ei pitänyt mihinkään kiirettä - saati, että olisi muistanut tuoda kaiken kerralla. Vähän Tilda-joulunauhaa (nakyy alemmassa joulukranssissa), Belle Maisonin joulupuhdistussuihketta ja mummille Mummi ja minä pesuainetta, joka tulee joulupaketin täytteeksi lapsilta.

Eilen olimme viettämässä raksasynttäreitä. Kiitos kivoista juhlista! Oli emäntä jaksanut näpertää jokaiselle pikkujuhlijalle kivat laatikot, joista löytyi kirjanen, pillimehua, namia jne :)

Ystäväni A on koirineen tulossa lenkille meille. Lähdetään vaihtamaan kuulumisia ja koiruudet saavat metsässä rymistellä. Onneksi sillä reitillä on valot. Sen verran "villiä luontoa" :D

torstai 18. marraskuuta 2010

Frosty the snowman...

Koitettiin päästä leikkipuistoon leikkimään, mutta ei siellä ketään ollut kun paikalle päästiin. On muuten melkoinen treeni märässä paksussa lumessa lykkii tuplia (vaikka niissä onkin isot lukittavat renkaat) ja toisella kädellä vetää pulkkaa perässään. Hiki tuli. Tehtiin sitten vaan pieni kävelylenkki ja kaupan kautta kotiin. Naapurin 90 v rouva oli ulkona portaikkoa lakaisemassa niin jäätiin juttusille. Rakennettiin pieni lumiukko pihaan. Sitten tultiin omaan pihaan tekemään isompi ukko ja lyhty viereen. Oli aika ihana tehdä neiti J:n kanssa ensimmäinen yhteinen ukko :)

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kaffittelua

Ostin Viron reissulta meille lisää uusia kahveja. Sieltä löytyy aika hyviä kahveja ihan isoista ruokakaupoista - ainakin Tallinnasta. Uuten tuttavuutena päätin kokeilla Reilun Kaupan Etiopialaista Arabicaa (Arabica on kahipensaan lajike. Valtaosa kahveista on Arabicaa. Robusta ion toinen enemmän käytetty, mutta sitäkin kahveista varmaan max 10 %). Kun pussin avasin, tuoksu ei ollut "huumaava" eikä perinteinen kahvin tuoksu. Yllättävänkin hillitty, mutta kuitenkin vivahteikas. Tuoksusta oli vaikea päätellä kahvin luonnetta. Tekaisin sen taasen tuolla pressopannulla, kuten aina kaiken kahvin (paitsi kun pitää enemmän valmistaa). Ensimmäisellä hörppäisyllä maku oli aika paahteinen ja kävi jo mielessä, mennäänkö taas perus hiilimeiningeille. Toisella tai ehkä ennemminkin kolmannella siemaisulla kahvi alkoi aueta. Siinä oli sellainen hiiltyneen kaltainen maku, mutta se ei ollut hallitseva. Päämakuna tuli esiin tosi kypsät hedelmät. Sellaiset viikuna-aprikoosi tyyppiset. Mitä enemmän tätä join suosikki mukistani, sitä enemmän aloin siitä pitää. Jauhatus oli todella hienoa, ja siitä syystä sen haudutuksessa pressopannulla menee helposti pieleen ja kahvi alkaa maistua kitkerältä ja "liikaa kaikelta". Toimii varmaan oikein hyvin suodattamallakin valmistettuna juuri tuosta syystä. Maitokaan ei vienyt runkomakuja pois. Reilun Kaupan logokin paketista löytyi, mikä vaikutti ostopäätökseen, vaikka ei aina todellakaan kieli puhtaasta Reilusta Kaupasta. Parempi kuitenkin kuin ei mitään. Afrikkalaisia tulee harvemmin ostettua, joten sinänsäkin oikein kiva uusi tuttavuus. Kahvi on ostettu Tallinna Rimistä (vai mikä se ostari sataman lähellä nyt olikaan).

Tuota Reilua Kauppaa kun kommentoin, niin pointtini taustalla on seuraava: Reilu Kauppa brändinä ottaa mukaansa vain pieniä tuottajia ja rahasumma dollareissa on aika suuri monellekin viljelijälle päästä mukaan. Tästä syystä taustalla on monestikin sellaista "hyötykauppaa", että kahvinviljelijä saattaa ostaa tuttavaltaan sadon ja myydä sen oman tilansa tuotteena, kun sekin sato menee hyvällä hinnalla kaupan - ja kaikkihan kannattaa myydä, kun on kallis rahallinen panostus jo päästä Reiluun Kauppaan mukaan. RK ei valvo, että hinnasta osa menee työntekijöille vaan nimenomaan viljelijälle. Osa isommista tiloista hoitaa asiansa erinomaisesti eettisesti, mutta eivät pääse mukaan kun viljellyn pita-alan määrä on RK:n liian suuri. Toki RK on huomattavasti parempi kuin ei mikään eettinen merkki, mutta ei aina niin *mikähän olisi oikea ilmaisu* "eettistä". RK isona brändinä vie myös paljon rahaa markkinoidakseen koko eettistä brändiä, kun taas osa käyttää senkin rahan tilojen tms kehittämiseen. Kahville suunnattu eettinen merkki on UTZ. Näitä on mm. Pauligilla ja Ikealla.
Tässä Nicaragualaisen Cafe Don Pacon papujen erottelulinjasto. Liukuhihnalla liikkui kahvin papuja ja naiset erottelivat siitä käsin huonollaatuiset. Omistajalta, Roberto Bendañalta kysyttäessä, "miksi tätä ei tehdä koneellisesti?" vastaus oli "Erottaisinko nämä naiset?". Tämä tila mm järjestää lapsille päivähoidon, koulun ja maksaa isompien yliopiston ja palkkaa heidän valmistumisen jälkeen tilalle töihin. Heillä on poimijoille hyvät asunnot ja moneen verrattuna huippu palkka. Silti tämä tila ei ole Reilu. Se on liian iso. Heidän ajatuksensa on tehdä kauppaa vain sellaisten kanssa, jotka ovat valmiita maksamaan 5 snt (dollarin senttiä) enemmän säkistä ja he itse laittavat toisen 5 snt sivuun. Näillä rahoilla he järjestävät mm koulutuksen ja sairaanhoidon. He ovat päättäneet kayttää rahan suoraan tilalla työskentelevien henkilöiden hyväksi eikä maksaa millekään eettiselle järjestölle. Mistä nämä tilat sitten löydät ja kuinka saada ostettua heidän kahviaan? Pienpaahtimot tuntevat tilat, joilta ostavat kahvinsa. He ovat monesti vierailleet suoraan tiloilla ja nähneet itse, miten asiat oikeasti hoidetaan. Pienpaahtimoiden laatukahvit maksavat noin 5-15 € 250g ja jopa huomattavasti enemmänkin, jos kyseessä on Cup of Excellence -kahvi. Mutta silloin raha menee sekä laatuun, että suoraan viljelijälle.

Kokeilin muuten itse hetken erotella papuja tuolla linjastolla, niin ei tarvinnut kauaa istua, kun beige liukuhihna vilisi beigejä papuja, enkä nähnyt ja erottanut mitään erillistä - siis niitä huonolaatuisia yksilöitä. Saati, että olisin kyennyt tekemään tuota 8 h päivässä! Huh. Oman alansa ammattilaisia ihanan iloisen puheensorinan säestämänä :) (Suomessa olisi "kuulunut" jurotus ja näkynyt v****tutus kilometrin päähän.)

maanantai 15. marraskuuta 2010

Neiti Jiin uudet lämmikkeet

Halusin kutoa Neiti Jiille säärystimet. Näin mainoksen Novitan Crystal -langasta ja niinpä yhtälö oli valmis. Puikot olivat ihan liian pienet, enkä malttanut odottaa kutomisen aloitusta siihen, että olisin saanut ostettua uudet puikot.

Lopusta langasta päätin kutoa kaulahuivin. Lanka ei ihan riittänyt, joten piti hakea lisää. Huivi on valmis, mutta on on vielä lankaa ja sille pitää keksiä käyttötarkoitus :) Mietin, tulisiko tästä kiva huivi itsellenikin? Hmm...
Ei ole Rauhalan Kummitus meitä hylännyt, vaikka onkin pitkään ollut hiljaiseloa. Pari päivää sitten alakertaan meni valot päälle, päivällä meni telkkari päälle. Tosin Neiti J istui samassa tilassa, ja minä ihan juuri ja juuri kulman takana, kun kuulin telkkarin menneen päälle (päästää sellaisen äänen). Neiti J oli aika kaukana kaukosäätimestä ja minä askeleen päässä näköyhteydestä. Kysyin, laitoitko telkkarin päälle. Neiti J vastasi en. Mutta toisella kysymyksellä joo. Periaatteessa mahdollista, mutta sen olisi pitänyt olla mun sivuaskeleen verran nopea käydä painamassa virtanappulaa ja mennä takaisin tyynyjen väliin istumaan.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Lauantai maistuu makealle

Nimittäin letuille ja siiderille :)
Lapset ja koirat nukkuvat sikeästi, isäntä on pikkujouluissa ja mami nauttii railakkaan päivän päätteeksi sidua ja istuu koneella. Meillä oli koko päivän ystäväni M lapsensa ja koiransa kanssa. Säätä uhmaten vedimme pitkän lenkin lapsikatkaan kanssa ja sitten iltaan saakka meillä. Lapset oli maailman helpoin nukuttaa ja koiratkin vetäytyivät punkkaansa kovinkin sukkelaan :)

Tässä tulee nyt vähän koontia ja sekamelskaa. On pitänyt laittaa aiemmin puhumastani sivustavedettävästä kuvia ja tässä nyt paukkuu:

Se majailee siis alakerran pukuhuoneessa. Ajattelin, josko tekisin sen päälle tilkkupeiton, kapeamman patjan ja sitten katsoisi uusin silmin, onko se juuri meille sopiva. jotenkin kyllä vähän tykkäänkin siitä, vaikka ei olekaan ihan sitä mitä olin ajatellut.



Tässä jo vähän aikaa sitten Fabricwormista tullut kangaserä. Olin vähän pettynyt tuohon vespa kankaaseen, kun se ei ole niin voimakkaan ja raikkaan värinen kuin nettisivun kuvasta sai vaikutelman. Nättiä kuitenkin, mutta jotenkin "läpikuultavampaa" (ohuttakin). Nuo ylimmässä kuvassa näkyvät kankaat ovat ihania! Hiukkasen kuva vääristää väriä. Vihreä on oikeasti keltaisempaa kuin kuva antaa ymmärtää. Noista on jo pari lasten takkia tilattu. Niistä myöhemmin. Nyt on joulujuttuja ensin työn alla.
Olen jo hetken etsinyt uusia nahkasaappaita. Kiersin ystäväni H:n kanssa (joka tón sellainen kenkä-vaatevelho) ja etsimme edellisten korvaajaa. Olen ollut sen verran huolimaton, että annoin mennä mieluisten nahkasaappaiden huonon hoidon vuoksi ihan pilalle :( Kiersin jo useamman kaupan ja viime viikonlopun Tarton reissulta löytyivät Ne Oikeat.
Ihan kaikki toiveet olivat kohdallaan! Solkia, hienot varret, sopivasti mutta ei liikaa korkoa ja kapeat, mutta silti pyöreät kärjet. Hintakin oli mielestäni varsin sopiva, noin 70€! Ja ihan siis kunnon nahkaa. Merkkinä Tamaris.

Neiti Jiille löytyi tällaiset saappaat. Olin ihaillut tänään kylässä olleet pikkuneidin violettisia mokkasaappaita aiemmin ja ajatellut, että Neiti Jiikin sellaiset voisi saada. En nyt sinänsä noista prinsessoista ja Disneystä innostunut, mutta mielestäni ovat kivan malliset. Minä kun en halua, että oppiikaan kaiken olevan glitteriä ja prinsessaa. Mutta silti nuo olivat Tuhkimon kuvan vuoksi vielä erityisen ihanat Neiti Jiin mielestä :) En edes tunnistanut kahta muuta neitokaista, mutta pikkuneiti V 3,5 v tänään kertoi, että Belle ja Arielhan ne siinä.

Pari päivää sitten olin jotenkin kovin väsynyt ja pinna tuntui kiristyvän tavallista helpommin. Meille tulee päiväposti melko myöhään ja hainkin sen sitten vasta illan suussa. Siellä minua odotti S:n lähettämä ihana yllätys! Kertoi laittaneensa sydämet kiertämään kun vein parin viikon takaisen vierailuni viemisiksi pellavasydämen. KIITOS! S.llä on meiltä lähtenyt koirunen. Koirunen on jo 7 v vanha ja sairastanut pari vakavaa sairautta. He ovat tarjonneet tälle koiralle niin ihanan kodin ja hyvän hoidon, jonka vuoksi koirunen on jopa voinut jatkaa mm. agilityn harrastamista perheen iskän kanssa. Toivottavasti tämä uusinkin ikävä yllätys voitetaan.

Eilen isännän kanssa vietimme hiukaksen laatuaikaa. Sen kunniaksi korkkasimme ylläolevan pullon. Mä niin rakastan raikkaita valkoviinejä! Pinot Gris (Gricio, kirjoitusasu maasta riippuen) ja Riesling ovat suosikkeja(mme). Kuivat, hapokkaat ja hedelmäiset - nam! Jos haluatte salaatin tai muun kevyen ruuan (kana, äyriäiset) kanssa hyvän viinin, niin voin lämpimästi suositella. Tästä on olemassa makeampikin versio, joten katso, että etiketissä lukee "trocken". Saksasta tulee tosi hyviä valkkareita ja jälkiruokaviinejä. Tämä viini pitää juoda hyvin kylmänä. Jos on liian lämmin, niin makeus tuntuu sokeriselle ja hapot eivät pääse oikeuksiinsa. Suurin moka suomalaisilla on juoda viinit ihan väärän lämpöisinä tai suoraan avattuna (punaviinit) ja sitten moittivat niitä pahoiksi. Viinistä riippuen oikea juomalämpötila on jopa 7-20 astetta. Huoneenlämpöisenä mikään viini ei toimi. Siis tuohan se on se perinteinen oletus, että punaviinit juodaan huoneenlämpöisenä. Siihen aikaan kun näin on ollut, on sisälämpötila ollut eri kymmennyksillä (alle 20) kuin meillä nykyisin. Minä (me) olemme enemmän nautiskelijajuojia, niin silloin mieluiten otan vähän mutta hyvää ja hyvin :) Hyvin = esim. oikea lasi, ruoka ja seura. *Hih*

Tämä lähtee maanantaina anopin mukana uudelle omistajalleen:
Bono-koiran uusi talvitakki.
Ja tässä pari jo aiemminvalmistunutta, mutta kuvaamatonta pussukkaa, jotka kumpikin ovat menossa lahjaksi.

Olkoon tässä tältä erää. Kommenttejakin saa jättää. Minusta olisi mukava lukea, jos joku on ollut jotain mieltä jostain :D

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Tik tak kello käy

Ostin tämän kellon jo ajat sitten. Siinä oli vähän ongelmia, että viisarit olivat löysät ja sitten patterit loppuneet. Nyt se on saatu toimimaan niinkuin kellon kuuluukin. Jotenkin tuo pehmeä "tik tak" hiljaisessa talossa on rauhoittava. On myös outoa, että näkee ajan ilman, että pitää kaivaa kännyä käsille.

Tänään oli kunnon kuntoilua käydä sohjossa lenkillä tuplarattaita työntäen. Kierrettiin paikallista hiekkatiereittiä, joss amäkiä riittää. Neiti J kannusti mamia "mami juostaan!". Juuh, ja mami koitti välillä uhallaankin juosta. Vaikka kenkien pitäisi olla hyvät, niin puoli askelta liukui taaksepäin, askel pakostakin lyheni ylämäkeen painovastuksen kanssa ja takareidet ilmoittivat, että mamilla on vajausta lihasvoimassa. Grr. Pakko päästä kuntoilemaan.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Vauhtia on riittänyt

Juuh, tuli oltua viikonloppu Tartossa koiranäyttelyssä kaverin ja Kirppusen kanssa. Mukava ja voittoisa reissu :) Tosin kovin väsyttäväkin samalla. Etenkin paluumatkalla Kirppusen uni keskeytyi monta kertaa ja pieni alkoi yskiä käheästi. Eilen raahauduttiin päivällä avoimeen perhekerhoon, jotta neiti J pääsee kavereiden kanssa leikkimään (ja mami höpöttelememään). Tosin olin hirmu väsynyt koko päivän enkä jaksanut kotona tehdä mitään. Jouduin perua suunnitellun kotirouvabrunssinkin, kun en vaan jaksanut siivota ja laittaa kaikkea valmiiksi. kaksi lyhyttä katkonaista yötä (kaikkihan ne ovat olleet viimeisen 6 kk ajan) ottivat veronsa.

Tänään mentiin naapurin rouvan ja lasten kanssa puistoon. Hitto vietä kun tuli kylmä! Se on pian otettava itseään niskasta kiinni ja mentävä hankkimaan uusi talven kestävä ulkoiluasu.Kotona lämmintä bataattikeitto ja takkaan tuli, niin johan lähti veri taas kiertämään. Kaivoin ompelukoneen esiin ja tässä toinen valmistunut juttu:




 Nyt täytyykin alkaa polkea koneen poljinta urakalla. että saan suunnittelemani joulujutskatkin ajoissa valmiiksi.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Hampaanvaihtaja

Minusta nämä hampaanvaihtoikäiset pienet koiruudet osaavat olla aika suloisia. Tässä meidän pikku tirriäisen purukalustoa :D Ihmeen vähällä tuhoamisella on tähän saakka päästy. Olen yrittänyt syytää luita ja yksinollessa uusia leluja. Rottinkista lehtikoria on yksinollessa nakerrettu - vaikka laitoin reunoihin Tabascoa ja ympäriinsä sitruunapippuria! Tänään mennään toisille rokotuksille.
Neiti Jii ratsastaa ja soittaa samalla mummit ja Hemulit läpi. Kirppunen kävi tänään 6kk neuvolassa. Painoa 7045g, pituus 68 cm. Ja TAAS eri neuvolantäti, sijainen, josta tykkäsin. Aika tylsää, että viimeisten 10 käynnin aikana on ollut varmaan 5 tai 6 eri henkilä. Meillä oli ihana neuvolantäti edellisessä asuinpaikassa. Hänet olisin mielelläni ottanut mukaani tännekin :)

Meillä on meinannut olla vähän flunssaa. Etenkin neiti J on öisin yskinyt hurjasti. Mami ei ole ollut omepluksissaan maailman ahkerin. Kutimet ovat suihkineet neiti Jiille uudet säärystimet ja huivi on tulossa. Otan kuvan kun on langat päätelty. Yksi vauvan sängyn tilkkupeitto on tulossa tässä sivussa.