tiistai 30. syyskuuta 2014

Voihan täi!

Neiti 6 v on pariin kertaan sanonut tässä syyskuun aikana, että eskariryhmässä jollain on täitä. Meillä oli pari vuotta sitten ihan hullu täikierre. Siinä on järkyttävä duuni pestä KAIKKI ja suojata KAIKKI mihin päät ovat voineet osua. Pestiin omat päämme monta kertaa täishampoilla ja kammattiin kuin apinaperhe toistemme päitä. Ärsyttävintä koko hommassa oli saada tartunta KAKSI kertaa UUDESTAAN! Ja ihan sillä, että joku ei päiviksessä hoitanut pesua kunnolla. Lapset olivat pois päiviksestä 3-4 päivää peräkkäin ja kun taas takaisin menivät, niin toisena päivänä taas uudestaan. Aika paljon ylimääräistä työtä omien pitkien työpäivien ja muiden juttujen lisäksi hoitaa tuo hullu siivousprojekti siihen päälle. Ostin täinestosprayta tuolloin ja päätin, että taistelu alkaa HETI, jos kuulenkin noista. Olen nyt muutamina päivinä tyttöjen päät suihkutellut aamuisin. Neiti 6 v alkoi hirmuisesti puhua, että kutittaa. Tänään sitten syynäsin neitokaisen melkoisen paksut hiukset karva kerrallaan läpi. Kaksi elävää täitä ja muutava muna löytyi. AAARGGH! Onneksi kahden nuoremman päästä ei löytynyt mitään, eli toivo nopeammasta ja helpommasta taistelusta elää. Estospraytä kehiin ja tehokasta kampausta. Minä päätin voittaa jo heti ensimmäisen erän aikana tämän taistelun. Onneksi olemme säästyneet kihomadoilta vielä... Kaikki tutut eivät.

Aamulla lähdin koirien ja Neiti 1 veen kanssa nauttimaan raikkaasta aamusäästä ja auringosta lenkille. Pitää koittaa imeä tätä aurinkoenergiaa itseensä, että jaksaa pimeän syksyn. Minä olen niin valon lapsi.
Ihana aamuinen lenkkimaisema.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Taas maanantai

Syyskuu on meillä aina ihan hullua hulinaa. Viisien perhepiirin synttäreiden lisäksi isäntä oli pienellä vaelluksella, minä kävin muutamat koiranäyttelyt, lasten kanssa minireissussa, ajelin koirien kosioretkien vuoksi neljässä päivässä 1150 km, hepan hoito siinä sivussa. Mikäs siinä, ei käy ainakaan aika pitkäksi :D

Nyt kun on päästy nauttimaan ihanista syyssäistä, niin pihaahan sitä on pitänyt talvikuntoon laitella. Melko hyvällä mallilla jo ollaan. Enkä ole jaksanut hirmuisesti stressata lehtien suhteen. Minusta ne ovat kauniita ja ilmeisesti sopivissa määrin talven aikana mädätessään tuovat lannoitusta nurmelle. Ehkä. :)
Luonnon oma syysasetelma.
Nämä krysanteemit (mitä ne ilmeisimmin ovat), ovat aivan itse päättäneet jonkin mukana pihaamme ja sopivaan kukkapenkkiinkin vielä tulla. Olen siirrellyt niitä enemmän toisiaan lähemmäs. Ihanat kukat!

Minun ihana kivikko-kuunliljanurkkaukseni.

Tammi, josta tykkään. Puun kohtaloksi saattaa meidän laajennusvisiomme tosin koitua :(
Lapsityövoimaa. Neidit 4 v ja 6 v nurmenleikkuussa.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Rauhalassa ollut hiljaiseloa

Välillä mietin, että poistanko ja suljenko, kun en ehdi kirjoitella. Mutta en nyt kuitenkaan. Edellisestä päivityksestä on tapahtunut isoja(kin) asioita. Isoin on uusi perheen pienin. Neiti nro 3, nyt 1 v 2 kk. Kävelee ja touhuaa. Seuraa isosiskoja kaikessa. Onneksi pahimmasta "tungen kaiken suuhun" vaiheesta on päästy ohi. Koirien kanssa tykkää touhuilla. Staffin kanssa yritetään syödä samaa ruokaa ja silmän välttäessä koitetaan kielipusuja vaihdella...
Neidit 1 v ja 4 v meikkaavat juuri kampauspään korvia.
 Talojutut ovat varmaan se suurin syy, miksi ajattelin kirjoittaa. Olemme arponeet, vääntäneet ja kääntäneet sitä, mitä koko Rauhalan Tilalle tapahtuu. Ajatushan alunperin oli laajentaa taloa. MUTTA rakennuskielto alueen kehityksen ja siihen liittyvien valituskierteiden vuoksi on pitänyt jäissä haaveitamme. Kahdesti olemme päättäneet laittaa koko homman myyntiin. Toisella kertaa, kun kiinteistövälittäjä poistui otettuaan myyntikuvat, soitimme perään, että ei vaiskaan. :D

Nyt tilanne on se, että rakennuskielto on VIHDOIN purettu! Odotimme tätä hiukan yli 5 vuotta! Olemme antaneet tälle aikaa ensi kesään saakka. Jos ei sitten ole homma tavalla tai toisella vauhdissa, muutetaan muualle. Lisätilaa kuitenkin tarvitaan. Tai pärjätäänhän me näinkin. Ainahan sitä pärjää, kun keinoja keksii. Meillä on viittä vaille valmiit piirrustukset 90 m2 + kellari (noin puolet autotallia ja toinen puoli mm. iso varasto/ulkovaate/harrastusvälinesäilytyshoitotila ja pieni kuntosali/takkahuone. 4 makuuhuonetta ja kylpyhuone & kodinhoitohuone olisivat ne asuinkerroksen lisät. Pankinkanssa keskusteltu - vihreä valo. Kuvia laitan jossain välissä.

Meillä on myös uusi harrastus tyttöjen kanssa. Meillä on tämmöinen ihana hoitoponi, jolla vuoroin ratsastetaan (tytöt siis) ja vuoroin kärrytellään. Ai vitsi, miten ihanaa on ollut jolkotella maalaisteitä! Välillä minulla on Neiti 1 v repussa ja Parson juoksuvyössä. Poni on ruuna ja ihan superihana luonteeltaan! Tosin käsitettä "ruuna" emme ole vielä tyttöjen kanssa käsitelleet. Heille poni on poika. Siinäkin oli sulattelemista, koska tytöt vaan ovat parempia.

Neidit 4 v ja 6 v ohjaksissa.
Aiemmin kirjoittelin käsitöistäni. Niitä en ole ehtinyt tehdä juurikaan viime aikoina :( Tai koitan koko ajan virkata tytöille yläkertaan juhannusruusumattoja. Toinen on valmis ja toinen puolessa välissä. Aikaa tähän on mennyt varman viime keväästä... Ihan jouten ei ole kuitenkaan oltu. Pihan pohjatyöt ja toisen puolen nurtsi tehtiin viime kesänä ja tänä vuonna pääsin istuttamaan kukkia! Joku nurkka näyttääkin jo ihan kivalta (kun ei käännä katsetta yhtään sivulle) ja tietty omat visiot ovat ihan sikahyviä! JOS me nyt saadaan tämä kaikki tehtyä, niin tulee kyllä aika hieno! Ehkä sitten vuonna 2025 istutaan isännän kanssa terassilla nauttimassa valmiista talosta ja pihasta kaikkine kasvihuoneineen, pihatupineen jne.
Minun ihanat clematis Dr. Ruppelini ensimmäiset kukat.

Pihan alkuperäisiä ukonkelloja, pöpeliköstä pelastettuja.

Myöskin talon alkuperäisiä violetteja ukonkelloja.

Hyvää ruokaa tehdään arkea piristääksemme. Perjantain herkkua oli kreikkalaistyyppinen salaatti. Isäntä teki itse krutongit ja toi hvän valkkarin. Tykätään hirmuisesti Alcasen valkkareista. Oli ihanan rapsakan raikasta. Suolaisen ja öljyisen ruuan kanssa hapot etenkin kielellä ja huulilla tuntuivat voimakkaampina. Hiinä ja hiinä ettei jopa liikaakin. Mutta viini oli HYVÄÄ ja teki hyvää. Oli sen verran härdelli viikko taas takana, että mammalle ja daddylle oli ihan ansaittu herkku.