sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Rauhalassa ollut hiljaiseloa

Välillä mietin, että poistanko ja suljenko, kun en ehdi kirjoitella. Mutta en nyt kuitenkaan. Edellisestä päivityksestä on tapahtunut isoja(kin) asioita. Isoin on uusi perheen pienin. Neiti nro 3, nyt 1 v 2 kk. Kävelee ja touhuaa. Seuraa isosiskoja kaikessa. Onneksi pahimmasta "tungen kaiken suuhun" vaiheesta on päästy ohi. Koirien kanssa tykkää touhuilla. Staffin kanssa yritetään syödä samaa ruokaa ja silmän välttäessä koitetaan kielipusuja vaihdella...
Neidit 1 v ja 4 v meikkaavat juuri kampauspään korvia.
 Talojutut ovat varmaan se suurin syy, miksi ajattelin kirjoittaa. Olemme arponeet, vääntäneet ja kääntäneet sitä, mitä koko Rauhalan Tilalle tapahtuu. Ajatushan alunperin oli laajentaa taloa. MUTTA rakennuskielto alueen kehityksen ja siihen liittyvien valituskierteiden vuoksi on pitänyt jäissä haaveitamme. Kahdesti olemme päättäneet laittaa koko homman myyntiin. Toisella kertaa, kun kiinteistövälittäjä poistui otettuaan myyntikuvat, soitimme perään, että ei vaiskaan. :D

Nyt tilanne on se, että rakennuskielto on VIHDOIN purettu! Odotimme tätä hiukan yli 5 vuotta! Olemme antaneet tälle aikaa ensi kesään saakka. Jos ei sitten ole homma tavalla tai toisella vauhdissa, muutetaan muualle. Lisätilaa kuitenkin tarvitaan. Tai pärjätäänhän me näinkin. Ainahan sitä pärjää, kun keinoja keksii. Meillä on viittä vaille valmiit piirrustukset 90 m2 + kellari (noin puolet autotallia ja toinen puoli mm. iso varasto/ulkovaate/harrastusvälinesäilytyshoitotila ja pieni kuntosali/takkahuone. 4 makuuhuonetta ja kylpyhuone & kodinhoitohuone olisivat ne asuinkerroksen lisät. Pankinkanssa keskusteltu - vihreä valo. Kuvia laitan jossain välissä.

Meillä on myös uusi harrastus tyttöjen kanssa. Meillä on tämmöinen ihana hoitoponi, jolla vuoroin ratsastetaan (tytöt siis) ja vuoroin kärrytellään. Ai vitsi, miten ihanaa on ollut jolkotella maalaisteitä! Välillä minulla on Neiti 1 v repussa ja Parson juoksuvyössä. Poni on ruuna ja ihan superihana luonteeltaan! Tosin käsitettä "ruuna" emme ole vielä tyttöjen kanssa käsitelleet. Heille poni on poika. Siinäkin oli sulattelemista, koska tytöt vaan ovat parempia.

Neidit 4 v ja 6 v ohjaksissa.
Aiemmin kirjoittelin käsitöistäni. Niitä en ole ehtinyt tehdä juurikaan viime aikoina :( Tai koitan koko ajan virkata tytöille yläkertaan juhannusruusumattoja. Toinen on valmis ja toinen puolessa välissä. Aikaa tähän on mennyt varman viime keväästä... Ihan jouten ei ole kuitenkaan oltu. Pihan pohjatyöt ja toisen puolen nurtsi tehtiin viime kesänä ja tänä vuonna pääsin istuttamaan kukkia! Joku nurkka näyttääkin jo ihan kivalta (kun ei käännä katsetta yhtään sivulle) ja tietty omat visiot ovat ihan sikahyviä! JOS me nyt saadaan tämä kaikki tehtyä, niin tulee kyllä aika hieno! Ehkä sitten vuonna 2025 istutaan isännän kanssa terassilla nauttimassa valmiista talosta ja pihasta kaikkine kasvihuoneineen, pihatupineen jne.
Minun ihanat clematis Dr. Ruppelini ensimmäiset kukat.

Pihan alkuperäisiä ukonkelloja, pöpeliköstä pelastettuja.

Myöskin talon alkuperäisiä violetteja ukonkelloja.

Hyvää ruokaa tehdään arkea piristääksemme. Perjantain herkkua oli kreikkalaistyyppinen salaatti. Isäntä teki itse krutongit ja toi hvän valkkarin. Tykätään hirmuisesti Alcasen valkkareista. Oli ihanan rapsakan raikasta. Suolaisen ja öljyisen ruuan kanssa hapot etenkin kielellä ja huulilla tuntuivat voimakkaampina. Hiinä ja hiinä ettei jopa liikaakin. Mutta viini oli HYVÄÄ ja teki hyvää. Oli sen verran härdelli viikko taas takana, että mammalle ja daddylle oli ihan ansaittu herkku.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti