Voihan täi!

Neiti 6 v on pariin kertaan sanonut tässä syyskuun aikana, että eskariryhmässä jollain on täitä. Meillä oli pari vuotta sitten ihan hullu täikierre. Siinä on järkyttävä duuni pestä KAIKKI ja suojata KAIKKI mihin päät ovat voineet osua. Pestiin omat päämme monta kertaa täishampoilla ja kammattiin kuin apinaperhe toistemme päitä. Ärsyttävintä koko hommassa oli saada tartunta KAKSI kertaa UUDESTAAN! Ja ihan sillä, että joku ei päiviksessä hoitanut pesua kunnolla. Lapset olivat pois päiviksestä 3-4 päivää peräkkäin ja kun taas takaisin menivät, niin toisena päivänä taas uudestaan. Aika paljon ylimääräistä työtä omien pitkien työpäivien ja muiden juttujen lisäksi hoitaa tuo hullu siivousprojekti siihen päälle. Ostin täinestosprayta tuolloin ja päätin, että taistelu alkaa HETI, jos kuulenkin noista. Olen nyt muutamina päivinä tyttöjen päät suihkutellut aamuisin. Neiti 6 v alkoi hirmuisesti puhua, että kutittaa. Tänään sitten syynäsin neitokaisen melkoisen paksut hiukset karva kerrallaan läpi. Kaksi elävää täitä ja muutava muna löytyi. AAARGGH! Onneksi kahden nuoremman päästä ei löytynyt mitään, eli toivo nopeammasta ja helpommasta taistelusta elää. Estospraytä kehiin ja tehokasta kampausta. Minä päätin voittaa jo heti ensimmäisen erän aikana tämän taistelun. Onneksi olemme säästyneet kihomadoilta vielä... Kaikki tutut eivät.

Aamulla lähdin koirien ja Neiti 1 veen kanssa nauttimaan raikkaasta aamusäästä ja auringosta lenkille. Pitää koittaa imeä tätä aurinkoenergiaa itseensä, että jaksaa pimeän syksyn. Minä olen niin valon lapsi.

Ihana aamuinen lenkkimaisema.