Surrrur rur

Sillä tavoin on Rauhalassa kuulunut kellarin nurkasta.
Tuloksena esimerkiksi tämmöisiä:

Meillä tulee elämä muuttumaan hurjasti kahden viikon kuluttua. Minä menen takaisin töihin. APUA! Tämä kotirouvailu aika on mennyt loppujen lopuksi ihan siivillä. Miten sitä töiden ohella ehtii mitään tehdä? Tai siis arjen pyörityksen lisäksi? Joulukin pukkaa samaan aikaan. kai sitä on niin tottunut jo nauttimaan tästä, että voi paljon vapaammin omaa aikaansa suunnitella. Osaankohan töissä enää mitään? Olen aikaisemmin ollut tyytyväinen suhteellisen hyvään muistiini. Muisti on alkanut tökkiä ja rakoilla kummasti kotona olemisen aikana. Sitä pitää töissä alkaa joka asiasta kirjoittaa muistilappuja itselle ja päivittäisiä "to do" -listoja. Mitäköhän on muuttunut vai onko jo viikon päästä sellainen fiilis, että mikään ei oloe muuttunut? Jännää.

 

Kävimme eilen koko perheellä Ikeassa ostamassa uutta tietokonepöytää. Lasten nukkumaan mentyä ajattelimme isännän kanssa viettää laatuaikaa kokoamisen merkeissä. Hyvään vauhtiin päästiin, kunnes huomasimme eräästä pääosista puuttuvan yhden reiän! Voi Ärsytys Maximus!!! Tiedättehän sellaisen tukevan puutapin ja viereen laitettavan metallisen, joka kiristetään? Sellaisen reikä puuttuu. Tosi hienoa lähteä yhden pienen reiän takia vaihtamaan osaa ja ylipäätään ravaamaan koko putiikkiin uudelleen. Soitan huomenna ensiin turhautuneen puhelun ja keskustelen kompensaatiosta (ihan varmasti noin 15 € lahjakortti), joka päätyy siihen, että revitty paketti ja osittain koottu pöytä raahataan mukana ja vaihdetaan uuteen pakettiin. Joo'o. Noh, toivottavasti meillä on huomenna kasassa uusi tietokonepöytä ja saan alkaa saman tien sisustamaan sitä. Tällä hetkellä "päätietokone" kaikkine sivuvempaimineen on olkkarin lattialla - kuten myös ne aukirevityt paketit ja osittaiin kootut palaset. Pikkulapsiystävällistä.