Viime lauantaina minä pääsinensimmäistä kertaa reilusti yli vuoteen juhlimaan! Viimeiseen saakka olin huolissani siitä, miten Kirppunen menee ilman minua. On ollut niin kiinni minussa, että isäntä on alkanut kelvata vasta ihan viime viikoilla. Kukaan muu ei saa pitää sylissä saati ruokkia. Edellisenä perjantaina perhekerhossa Kirppunen kuitenkin yllätti ja valoi uskoa: hän makoili yli 20 min matolla hyväntuulisena muiden lasten kanssa ja jopa hymyili toiselle kerhotädeistä, joita olemme tavanneet 2 kertaa viikossa! Niinhän siinä kävi kun toivoinkin, että kun mami oli poissa, Kirppunen viihtyi :) Ensimmäiset pari tuntia laivalla kyttäsin puhelinta (vaikka olin itse sanonut, ettei minulle saa soittaa vaan isännälle, jonka pikkujoulut osuivat samalle iltaa). Sain viestiä, että "En itke ja söin juuri hyvin T: Kirppunen" tuli NIIN helpottunut olo ja Fresita tyhjeni nopsaan siitä ilosta :D Oli kivaa nauttia muutama drinksu, syödä hyvin ja tehdä Tallinnassa ostoksia. Tosin olin kovin pettynyt siihen, etten löytänyt itselleni mitään vaatteita, joiden saamisen toivossa olin. Viinejä ostin ja isännälle tuoksun (Dieselin Only the Brave). Jouluksi ostin Blossan kultaista glögiä, pari Libanonilaista Ksaraa, portviiniä ja vähän muutakin (St Brendans) ja karkkia. Mutta vain vähän. Tänään olenkin sitten napsinut muka itseltäni salaa vadelma ja salmiakkiveneitä... Valkoinen Toblerone ja valkosulkaa-mustiokka Kalevi tuolla muistuttavat, että vatsanympärys ja jenkkakahvat eivät todellakaan pienene tuolla dieetillä...
Ehkäpä sitä pian uskalletaan isännän kanssa treffeille ihan kaksin ja vaikka molemmat tytöt mummille yöksi ja viettää vähän laatuaikaa. Edellisestä onkin jo aikaa ihan liikaa.
Hei, ei hätää. Voidaan mennä shoppailemaan täällä Helsingissä nyt ku K.Irppu voi jäädä kotiin! Tarjous voimassa aina.
VastaaPoista