Kaffijuttuja

Juhannuksena oli Lontoossa käynnissä kahvimaailman maailman Mestaruus kilpailut. Päälajina on "kuninkuuslaji" Barista Champions, jossa on valtavasti osallistujia eri puolilta maailmaa. Aiemmin lajia ovat hallinneet Eurooppa (mm. Iso-Britannia, Tanska) ja Amerikka. Nyt olivat ns. alkuperämaat nostaneet tasoaan huimasti. Aiemmin on ollut niin, että tuottajamaista kaikki paras kahvi lähtee pois eikä maahan ole jäänyt tietoa, millaista kahvia viljelystä pavusta saadaan. Paahtajalla ja kahvin valmistajallahan on loppujen lopuksi käsissään se, millainen lopputuloksesta saadaan, mutta samoin kuin viininviljelyssä, niin valtava merkityshän on hyvällä raaka-aineella. Suomessa hyviä baristoja on harvassa. Meillä on paljon ihmisiä, jotka työskentelevät kahviloissa ja keittelevät kahvia. Heillä ei ole kiinnostusta tai tietämystä oikeasti siihen mitä tekevät. "Mä oon vaan kahvilassa duunissa" ja puuttuu ammattiylpeys: "mä osaan valmistaa erilaisia kahveja oikeaoppisesti ja tiedän mistä kahvista mitäkin teen". Tietäähän kokkikin raaka-aineensa... Kysykääpä huviksenne seuraavan kerran missä tahansa erikoiskahvia tilatessanne, että mistä kahvista espressonne valmistetaan. Aika harva osaa vastata siihen käymättä katsomassa pakettia. Anyway - takaisin Lontoon kisoihin. Tänä vuonna amerikkalainen kaveri voitti. Tapasin hänet Islannissa viime syksynä. Mukava tyyppi, ehkä hiukan pelimies :D
Barista mestaruudessa kisataan tekniikan, makujen ja esiintymisen yhdistämisestä. Aika kikkailuksi alkaa mennä. MM-kisoissa on nähty vesipiipullahöyrytettyjä tuoksuja lisättynä tuomaan makunautintoon lisäpotkua. On pipeteillä lisätty tippa tuota ja tippa tätä, yksi kokonaisuus juodaan kolmesta lasista tietyssä järjestyksessä ja ne yhdessä ovat sitten haluttu loppumaku. Täältä voi käydä hakemassa lisää tietoa asiaan liittyen.

Muina lajeina on Cup Tasting, jossa testataan maistajan makuherkkyyttä vaikealla radalla, jossa tarkkuus ensimmäisenä ja toisena nopeus ratkaisevat. Kolmen kahvin sarjasta yritetään erottaa ns. "odd cup", joka on hiukan erimakuinen kuin kaksi muuta. Näitä sarjoja on 8 ja aikaa käytössä 8 minuuttia maksimissaan. Kahvinmaistaminen on äärimmäisen vaativaa ja tarkkaa työtä. Kouluttautuminen huipuksi vie vuosia ja työ vaatii täyttä omistautumista elintapoja myöden. Marja Touri on Suomessa ihan omaa luokkaansa tässä.

Kuva sivulta: http://coffeesnobs.com.au/attachments/SCAE2009-Latte-Art-Finals-Belgium2.JPG

Latte Art on yksi hauskimmista seurata. Tietyn ajan kuluessa kilpailijan on tehtävä kolme erilaista juomaparia, joiden pinnalla on ennalta ilmoitettu kuvio, joka syntyy maitovaahton kaatamisesta espresson pintaan ja yksi fantasia, johon saa käyttää apuvälineitä ja esim. suklaakastiketta.

Coffee in Good Spirits on taas kahvin ja alkoholin yhdistämiskilpailu. Simppelisti sanottuna kahvidrinksuja, joista yksi on irish Coffee. Minusta on tosin aika hullua, että moni kilpailija ei tiedä mitään alkoholeista eikä osaa baarimestarikilpailuissa käytetyistä tekniikoista (saati edes vähäisistä oikeista valmistustavoista) juuri mitään. Irish Coffeetakin on valmistettu ihan mistä tahansa viskistä, eikä irkkuviskistä...

Pakko mainita eteläisen naapurimaamme eräs nainen, Marta Piigli, joka on kilpaillut kolmessa näistä lajista saavuttaen mm Coffee in Good Spiritin maailman Mestaruuden.

 Tässä kuvassa on kahvintaimia kasvamassa Nicaraguassa Cafe Don Pacon tilalla, jossa vierailin tammikuussa 2008.

Tältä näyttää juuri poimittu kahvinmarja halkaistuna.

 

Tämän pitkän alkutarinan kautta pääsen tähän uuteen kahviin :) Ostin sitä Tallinnasta kesäkuun alussa. Yllättävän hyvää, melko pehmeää ja tästä ei lölytynyt sitä aiemmin paljon haukkumaani palanutta makua :) Tosin välillä meinaa tulla liian kitkerää liian helpolla. Parhaimmillaan ihan suodatinkeittimellä tehtyä. Jauhatus on hiukkasen liian hienoista pressopannulle, mutta kun ei liikaa anna olla, niin hyvää tulee. Tämä on oikein hyvä "arkikahvi". Ihan varmaan ostaisin, jos sitä jostain ruokakaupasta täältä saisi. On UTZ-sertifioitu ECOa :D