keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Jussin jälkeisiä tunnelmia

Tänään meillä kävi entisiä naapureita kylässä vauvaa katsomassa ja pojat neiti J:n kanssa leikkimässä. Neiti J juttelee paljon tyyliin: "poika laskee mäkeä", "poika tule leikkimään". Tänään kun päivällä ennen vieraiden saapumista kerroin J:lle, että nyt sinä saat kaksi poikaa kaveriksesi leikkimään, niin neiti kävi koristautumassa :D Tosin nuo korut ja "hiuksupanta" ovat olleet muutoinkin ahkerassa käytössä. Neiti mikä neiti. Ei tarvitse paljoon "susi ja kettu" -tyyliin lasta kasvattaa, kyllä se tulee syntylahjana kiinnostus joihinkin sukupuolileimaisiin asioihin.Huomaa hatun päälle aseteltu "hiuksupanta" :)
Juhannuksena oli kiva vain olla. Ensimmäinen juhannus vuosiin, ettemme lähteneet mihinkään. Tai itseasiassa yhteisen 8 vuotisen historiamme ensimmäinen. kerran aiemmin olemme viettäneet jussia pääkaupunkiseudulla mutta emme kotona. Meille tuli vieraita. Kävimme tekemässä kahtena päivänä pitkät luontoretket. Juhannusaaton retki ei ollut niin nautinnollinen, kun neiti J parkui ja huusi puolet matkasta... Juhannuspäivän retki sen sijaan oli oikeinkin onnistunut. Tosin Luukissa ihmettelimme sitä, kuinka perus Suomijunttimeininki tuli esille. Luukissa on pieni leirintäalue ja siellä vaunujen kuisteilla oltiin jo yhden aikaan tuitereissa heilumassa ja raakkumassa ja laulamassa. Toisaalla puistossa oli mm. intialaisia isoine perheineen (taitaa olla lähisuku ja ystävät) piknikillä ja eläväisen puheensorinan tyyli ei muistuttanut lainkaan humalaista, lapset leikkivät nätisti lähettyvillä ja ympäristö oli roskaamaton. Vähän matkaa heistä oli suomalainen perhe, jossa koko ajan karjuttiin lapsille "ohjeita ja neuvoja" eikä kukaan lapsista tuntunut huudoista välittävän.Mutta tuli luontopoluilla yllättäväkin näky vastaan: kaksi pariskuntaa kävelyllä, joista molemmat miehet - etenkin toinen- oli tyyliltään kovasti SUOMI. Tiedättehän sen kalju, roteva, paksu Suomen leijona -ketju kaulassa, city camot jalassa ja maiharit. Tyylistä ei oltu tingitty ja kalju kiilsi hiestä :D Mutta hienoa, että olivat lähteneet retkeilemään hekin - tyylistä tinkimättä.

Yksi "kummitusjuttu" taas Rauhalasta: tässä pari iltaa (yötä) sitten nousin hiukka puolenyön jälkeen käymään veskissä. Aloin tuijotella olkkarin kristallivalaismen roikkuvia kristalleja, että ne vähän heiluvat. Isäntäkin tuli katselemaan ja totesi, että jokin ilmavirta varmaan ja meni nukkumaan. Kun tulin veskistä, pyöreän valaisimen eri puolilta neljä roikkoa heilui jäykästi (ei siten vapaasti keinuen vaan jäykästi puolelta toiselle) eri tahteihin. Isäntä ei tätä noussut enää katsomaan, mutta melkein väittäisin, ettei ilmavirta valitse vierekkäisistä roikkuvista osista yksittäisiä, joita eritahtiin keinuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti