torstai 17. kesäkuuta 2010

Elämää

Perhetuttumme viettivät vasta ylioppilasjuhlia, kuten niin monessa muussakin kodissa. Heidän juhlilleen tuli järkyttävä käänne: isä sai sydänkohtauksen ja se oli samantien menoa. Tätä oli todistamassa koko perhe, miehen vanhemmat, sukulaiset ja ystävät. Äitini sai toimia järkyttyneen äidin tukena ja juhlat loppuivat alkuunsa. Hautajaisia vietetään ylihuomenna. Pidin miehestä kovasti. Meitä yhdisti vuosien naapureina asumisen lisäksi koiraharrastus ja olimme myös useana vuotena samaan aikaan järjestämässä erästä isoa festaria. Toivon sydämestäni perheelle voimia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti