Alkaa nyt itseä ärsyttää, kun masu reistaa koko ajan. Supistaa iltaisin etenkin kovasti, vaikka päivällä ei ihmeitä tekisikään. Samoin on ikävä paine jalkovälissä tai vihloo. Perussettiä alkaa jo olla jalkojen puutuminen, ajoittainen pyörryttäminen, kykenemättömyys kävellä ja muut ison vatsan tuomat liikuntarajoitteet, kuten kenkien hankala sitominen. Kivan lisänsä tuo jo toinen poskiontelotulehdus pienen ajan sisällä. Maanantaina taas lääkäriin marisemaan omaa työkyvyttömyyttään. Jos voisin olla varma, että vauva olisi jo ihan valmis ja kaikki varmasti hyvin, voisin jo synyttää. Ihan koska vain. Ainoana toiveena, että synnytys kestäisi nyt edes yhden vuorokauden sisään mahtuvien tuntien verran. Neiti J:tä tein synnytyskertomuksen tuntien mukaan 58 h (vai oliko 62 h). Se onkin jo ihan oma tarinansa.
Huomenna tulee yksi vuosi mittariin taas täyteen. Ajattelin viettää sitä kaikessa hiljaisuudessa, vaikka ensin ajattelin kutsua ystäviä kakkukahville. Keksin jonkun muun syyn mieluummin, kun jotenkin musta on hassua olla juhlakaluna. Tein tänään hyvää ruokaa itseni kunniaksi. Olen aika laiska kokki ja Rauhalan isäntä meillä tykkää tehdä vaivalloisempaa ruokaa ja on hyvä siinä. Nyt väkersin monta tuntia itse kaiken marinadeista lähtien.
Tuon pöytäliinan ompelin tässä joku viikko takaperin. Kangas Laura Ashleyn pellavaseos, jossa kauniit mustat ornamenttikuviot.
Menu piti sisällään
Toscanalainen sipulikeitto marinoitujen ja paahdettujen leipien kera, Pecorino-juustolastuja
* * *
Kanan rintaa uunissa kypsytettyjen yrttiperunoiden, härkäpapu-pekoni nyyttien ja paistetun tomaatin kera
(Viini Beringer Stone Cellar Zinfandel Rose)
* * *
Paholaisen kakku vispivanilja-sitruunarahka-appelsiininkuori täytteellä
(Viini: Mouton Cadet Sauterns)
Oma kahvisekoitus (Eri paahtimoiden jauheista. Tulos paahteisia makuja, pehmeä)
Piti ottaa valmiista annoksista kuvia, mutta muistin koko homman kun ruoka oli jo syöty :)
Sipulikeitto oli ihan älyttömän maukasta! Jännä, miten niin yksinkertaiset ainekset aikaansaavat niin maukkaan lopputuloksen. Tein itse ihan summamutikassa (Rauhalantilan isäntää aina pelottaa, kun sanon, että sovelsin itse. Tulos ei aina ole ollut huiman hyvä :D) Marinadissa oli oliiviöljyä, vähän balsamicoa, Himalaya suolaa, sokeria, 2 valkosipulin kynttä, basilikaa ja Sisilia-maustetta. Paahdoin leivät ja valelin ne marinadilla ja annoin kuivua.
Isäntä paistoi kananrinnat pannulla (vettä ja sokeria, että saa kauniin vaalean pinnan ), koska on lihojen kypsyyden säätämisessä minua huomattavasti parempi. Perunat esikeitettiin, maustettiin yrtein kattilassa ja kuumassa öljyssä uunissa kypsennettiin loppuun. Papu-pekoni nyytit ja tomaatti kypsytettiinpannulla. Joku hyvä vaalea paksuhko kastike olisi kruunannut maut. Hyvää oli, eikä liian kuivaa lainkaan, mutta kastike kuitenkin on sellainen viimeinen silaus.
Viini oli ihan liian mansikkaisen makea. Olisi sopinut paremmin vähän hapokkaampi ja kuivempi rose. No, eipä tarvinnut alkaa taistella makujen epäsopimattomuuden kanssa oman pikku tilkkani kanssa.
Kakku oli muutoin hyvää, mutta kun ei ollut kahta irtopohjavuokaa, tein yhdellä ja halkaisin, ei pohja ollut niin kypän kuohkea kuin se olisi ollut kahtena ohuena paistettaessa. Makua ei yhtään haitannut kun ei sentään raaka ollut. Viini oli kakulle liian makea, vaikka hyvää olikin. Olisi sopinut paremmin vahvan makealle hedelmäjälkkärille. Vaikka persikkajuustokakulle. Mutta otimpa käyttöön kun olin joskus sen Alkon tilausvalikoimasta ostanut.
Mä olen ihan viinifani (jo ihan ammattini puolesta pitää jotain tietää). Nyt kun on ollut niin paljon raskaana viimeaikoina, ei ole tullut kovin.. Ylläpidettyä ammattitaitoa siltä saralta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti