torstai 15. huhtikuuta 2010

Tilkkupeitto, sairastelua ja kummitusjuttuja

Neiti J sai vauvarokon. Ensin oltiin 3 päivää kovassa kuumeessa, pari kuumeetonta päivää ja sitten koko neiti oli täynnä punaisenkirjavia näppyjä- ja kiukkuinen kuin ampiainen! Tänään oli iloinen pikkuneiti palannut takaisin :)

Tein tuossa haaveissa olleen tilkkupeitin neiti J:n uuteen sänkyyn. Lähdin leikkaamaan palasia ilman suunnitelmaa innoissani. Tein 117 kpl 15x15 cm palasia, joista sitten aloin suunnitella "jotain kivaa". Piti tehdä joistain kankaista vähän lisää tilkkuja ja joitain jäi ylikin, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Pari päivää meni peiton tekemiseen. Samalla pääsin testaamaan uuden ompelukoneeni. Aika eri luokkaa oli sillä hurruutella menemään kuin isomummon perintöSingerillä. Mä olen edelleen ihan fiiliksissäni noista FabricWormin kankaista :)

Meillä Rauhalassa on oma kummitus. Olen tullut siihen tulokseen, että se on talon ensimmäinen rouva, joka asui tässä yli 45 vuotta ja hänen kuoltuaan tämä myytiin edellisille omistajille, joilta me talon ostimme. Olemme olleet tässä nyt vuoden ja näitä juttuja on kertynyt nyt aika monta. Viimeisin tapahtui, kun leikkasin keittiössä tilkkupeiton tilkkuja. Isäntä istui olkkarissa ja neiti nukkui jo yöuniaan. Istuin kasvot kellarin ovelle päin, joka on aina tarkasti kiinni, ettei pikkuinen mene yksin jyrkkiin rappusiin (osaa avata itse oven). Noh, siinä tilkkuja leikatessani ovi aukeni rauhallisesti niin, että se oli ihan sepposen selällään. Se ei voi ilman apua aueta, kun pitää aukaista kahvasta. Jos se olisikin ollut huonosti kiinni, niin ovi ei käänny (aukene) ulospäin vaan painuu enemmän kiinnimeno suuntaan. Samana iltana isäntä meni viemään koiria yöpisulle, niin kaikki ulkovalot olivat päällä. Valokatkaisijat ovat sellaisessa paikassa, ettei niihin kovin helposti vahingossa nojaa, emmekä näin valoisalla ole valoja käyttäneet lainkaan. Aiemminkin meillä oli ulkovalot (jouluvalot) jotka toimivat samalla pihan illan valaisijoina.

Eräänä yönä, kun oli ihan pilkkosen pimeää ja aamuyön pikkutunnit meneillään, nousin (kuten tavallisestikin tämän ison masuni kanssa) käymään pisulla. Kävin juomassa lasin vettä ja saman oven läpi kajasti valo, joka pian sammui. Kyseisessä kohdassa on liiketunnistin valo, joka menee päälle, jos astuu portaikkoon kunnolla. Se on niin korkealla, ettei mitään ole voinut pudota tai heilahtaa sen eteen. Samoin portaiden alapäässä on toinen ovi, joka oli kiinni.

Sen voisi vielä kertoa, että ihan ensimmäisenä yönä täällä heräsimme siihen, kun radio meni itsestään päälle ja alkoi pauhata. Niin ja alkusyksystä vinttiin (joka on siis rakentamaton kylmätila) tuli valot päälle.

Näitä juttuja on vaikka kuinka paljon, joita voisin tässä pitkin matkaa joskus kertoilla. Jännää on kuitenkin se, että yhtään ei ole pelottava tunne tullut minkään tapauksen jälkeen. Ei ala skitsottamaan pimeälläkään liikkua yksin missään täällä. Ei silloinkaan, kun kellarissa oli syvät mutakuopat vain, joiden läpi piti mennä vanhan saunan puolelle suihkuun. Näitä asioita, jotka voisi osittain sattumilla ja vahingoilla selittää, on vain tullut niin paljon, että en jaksa uskoa, että olisimme yhtäkkiä vuosien yhteiselon jälkeen alkaneet unohdella valoja tms.

1 kommentti: