Kaffittelua

Ostin Viron reissulta meille lisää uusia kahveja. Sieltä löytyy aika hyviä kahveja ihan isoista ruokakaupoista - ainakin Tallinnasta. Uuten tuttavuutena päätin kokeilla Reilun Kaupan Etiopialaista Arabicaa (Arabica on kahipensaan lajike. Valtaosa kahveista on Arabicaa. Robusta ion toinen enemmän käytetty, mutta sitäkin kahveista varmaan max 10 %). Kun pussin avasin, tuoksu ei ollut "huumaava" eikä perinteinen kahvin tuoksu. Yllättävänkin hillitty, mutta kuitenkin vivahteikas. Tuoksusta oli vaikea päätellä kahvin luonnetta. Tekaisin sen taasen tuolla pressopannulla, kuten aina kaiken kahvin (paitsi kun pitää enemmän valmistaa). Ensimmäisellä hörppäisyllä maku oli aika paahteinen ja kävi jo mielessä, mennäänkö taas perus hiilimeiningeille. Toisella tai ehkä ennemminkin kolmannella siemaisulla kahvi alkoi aueta. Siinä oli sellainen hiiltyneen kaltainen maku, mutta se ei ollut hallitseva. Päämakuna tuli esiin tosi kypsät hedelmät. Sellaiset viikuna-aprikoosi tyyppiset. Mitä enemmän tätä join suosikki mukistani, sitä enemmän aloin siitä pitää. Jauhatus oli todella hienoa, ja siitä syystä sen haudutuksessa pressopannulla menee helposti pieleen ja kahvi alkaa maistua kitkerältä ja "liikaa kaikelta". Toimii varmaan oikein hyvin suodattamallakin valmistettuna juuri tuosta syystä. Maitokaan ei vienyt runkomakuja pois. Reilun Kaupan logokin paketista löytyi, mikä vaikutti ostopäätökseen, vaikka ei aina todellakaan kieli puhtaasta Reilusta Kaupasta. Parempi kuitenkin kuin ei mitään. Afrikkalaisia tulee harvemmin ostettua, joten sinänsäkin oikein kiva uusi tuttavuus. Kahvi on ostettu Tallinna Rimistä (vai mikä se ostari sataman lähellä nyt olikaan).

Tuota Reilua Kauppaa kun kommentoin, niin pointtini taustalla on seuraava: Reilu Kauppa brändinä ottaa mukaansa vain pieniä tuottajia ja rahasumma dollareissa on aika suuri monellekin viljelijälle päästä mukaan. Tästä syystä taustalla on monestikin sellaista "hyötykauppaa", että kahvinviljelijä saattaa ostaa tuttavaltaan sadon ja myydä sen oman tilansa tuotteena, kun sekin sato menee hyvällä hinnalla kaupan - ja kaikkihan kannattaa myydä, kun on kallis rahallinen panostus jo päästä Reiluun Kauppaan mukaan. RK ei valvo, että hinnasta osa menee työntekijöille vaan nimenomaan viljelijälle. Osa isommista tiloista hoitaa asiansa erinomaisesti eettisesti, mutta eivät pääse mukaan kun viljellyn pita-alan määrä on RK:n liian suuri. Toki RK on huomattavasti parempi kuin ei mikään eettinen merkki, mutta ei aina niin *mikähän olisi oikea ilmaisu* "eettistä". RK isona brändinä vie myös paljon rahaa markkinoidakseen koko eettistä brändiä, kun taas osa käyttää senkin rahan tilojen tms kehittämiseen. Kahville suunnattu eettinen merkki on UTZ. Näitä on mm. Pauligilla ja Ikealla.

Tässä Nicaragualaisen Cafe Don Pacon papujen erottelulinjasto. Liukuhihnalla liikkui kahvin papuja ja naiset erottelivat siitä käsin huonollaatuiset. Omistajalta, Roberto Bendañalta kysyttäessä, "miksi tätä ei tehdä koneellisesti?" vastaus oli "Erottaisinko nämä naiset?". Tämä tila mm järjestää lapsille päivähoidon, koulun ja maksaa isompien yliopiston ja palkkaa heidän valmistumisen jälkeen tilalle töihin. Heillä on poimijoille hyvät asunnot ja moneen verrattuna huippu palkka. Silti tämä tila ei ole Reilu. Se on liian iso. Heidän ajatuksensa on tehdä kauppaa vain sellaisten kanssa, jotka ovat valmiita maksamaan 5 snt (dollarin senttiä) enemmän säkistä ja he itse laittavat toisen 5 snt sivuun. Näillä rahoilla he järjestävät mm koulutuksen ja sairaanhoidon. He ovat päättäneet kayttää rahan suoraan tilalla työskentelevien henkilöiden hyväksi eikä maksaa millekään eettiselle järjestölle. Mistä nämä tilat sitten löydät ja kuinka saada ostettua heidän kahviaan? Pienpaahtimot tuntevat tilat, joilta ostavat kahvinsa. He ovat monesti vierailleet suoraan tiloilla ja nähneet itse, miten asiat oikeasti hoidetaan. Pienpaahtimoiden laatukahvit maksavat noin 5-15 € 250g ja jopa huomattavasti enemmänkin, jos kyseessä on Cup of Excellence -kahvi. Mutta silloin raha menee sekä laatuun, että suoraan viljelijälle.

Kokeilin muuten itse hetken erotella papuja tuolla linjastolla, niin ei tarvinnut kauaa istua, kun beige liukuhihna vilisi beigejä papuja, enkä nähnyt ja erottanut mitään erillistä - siis niitä huonolaatuisia yksilöitä. Saati, että olisin kyennyt tekemään tuota 8 h päivässä! Huh. Oman alansa ammattilaisia ihanan iloisen puheensorinan säestämänä :) (Suomessa olisi "kuulunut" jurotus ja näkynyt v****tutus kilometrin päähän.)